TÄMÄ VANHANKANSAN LAUSAHDUS tuli mieleen viime tiistain suuresta neuvonpidosta kumttuurikeskuksessa . Siun sote, Sosiaaliturvayhdistys ja Matkojenyhdistelykeskus tulivat kertomaan tulokksista, jotka saattiin taannoisesta kuljetusalvekukyselystä Siun soten alueella. Tarkoitus oli myös kuulla palvelujen käyttäjiä "livenä." Olemme jo runsaan vuoden eläneet poikkeustilaa siihen sujuvuuteen nähdjen mitä oli ennen taksien kilpailutusta. Vasta nyt meiltä kysytään miten on mennyt, tähänastiset palautteet ovat menneet kuuroille korville. Tietysti on hyvä saada kyselyllä selvää kokonaistilanteesta, mutta toisaalta tuntuu että asiamme on nyt kipsattu tilastopylväiköiksi ja niitä edelleen käsitellään kirjoituspöydän takana.

SUHTAUTUMINEN   kirjavaan joukkoomme oli aluksi myhäilevän ystävällistä, molemmin puolin haluttiin esiintyä rakentavasti. Kyselyn tulos oli oikeastaan odotettu. Muissa alueen kunnissa kuljetustilanne oli parempi kuin Lieksassa. Olimme kesällä menettäneet sen ainoankin taksin, joka oli vuosi sitten tehnyt Myk:n kanssa sopimuksen.  Ilman tuota sopimusta Siun sote ei maksa autoilijoille kuljetuksista, vaikka tarkoitukseen sopivia takseja olisi useitakin. Seuraava kilpailutus on ensi keväänä, kesken kautta sopimuksia ei kuulemma voi tehdä. Asiaa on yritetty ratkaista siten, että taksit lähetetään naapurikunnista, mikä tietää vähintään 40 kilometriä ylimääräistä ajoa. Asetelma on raivostuttava. Kilaitutuksen piti tuoda säästöä ja sitä saattaa tullakin, mutta vain siitä syystä, että osa palveluun oikeutetuista jättää käyttämästä sitä. Kautta vuosien meitä on kehotettu säästämään, käyttämään aina lähintä taksia jne, mutta nyt pitäisi oppia hurvittelemaan veronmaksajien rahoja. Kun yritin selittää, että minulle tuottaa moraalista pahoinvointia käyttää näitä kaukaa tulevia kyytejä, minulle sanottiin, että pitää jättää asia heidän vastuulleen, he yrittävät tehdä parhaansa, että kuljetukset toimisivat. Eivät ne toimi, asiaan liittyy niin paljon muitakin hankaloittavia säännöksiä, että monet meistä luovuttavat. Onneksi ydinkeskustan alueella toimii kaupungin oma perheyrityksenä hoituva kimppakyyti, joka tarjoaa apua asiointiin arkisin, vaan ei iltaisin,eikä viikonloppuisin.

VÄHÄVÄKISIMMÄT tässäkin asiassa ovat häviäjiä. Kun ei jaksa, ei uskalla tuoda tarvettaan esiin, jää neljän seinän sisälle eikä kukaan tule kysymään liikutko tarpeeksi, että henkesi pysyisi vireänä. Liikkumisesta toitotetaan kyllä joka kanavalta. Yleinen tuntuma tilaisuuden jälkeen oli että emme tulleet kuulluiksi. Meiltä kuulosteltiin nimellisresti korjausehdotuksia, mutta niitä ei otettu vastaan. Meidän vetoomuksemme sujuvan liikkumisen puolesta tuntuinat jäävän syrjään sen totuuden kanssa miten paljon he olivat joutuneet miettimään näitä kuljetusratkaisuja. Tosin sitten viimetingassa esitettin anteeksipyyntö, mutta emme tainneet osata ottaa sitä oikein todesta.

VIELÄ on matkaa siihen, että viranhaltijat ja kansalaiset voisivat yhteistyössä tehdä päätöksiä, jotka veisivät ihmisten elämää eteenpäin. Tällä hetkellä päätöksiä ohjaa raha. Meille vihjattiin, että saavutetuista eduista on vaikea luopua. Tässä ei ole kysymys edusta, vaan ihmisarvosta. Sosiaalityö ei saa polkea vuosikymmenien aikana rakennettuja arvojaan.  Minua ovat aktivoineet muistot omasta lapsuudestani ja nuoruudestani. Paasaan näistä asioista, koska vihaan ajatusta, että tämän päivän vammaiset lapset ja nuoret jäisivät vaille kehittymismahdollisuuksia siksi ettei oikeasti nähdä heidän olemassaoloaan ja tarpeitaan.