Screenshot_2017-12-26-19-10-40-1.png

 

ON OLLUT ennenkin aikoja,jolloin tuntee tarvitsevansa tukea jostain itseä vahvemmasta.  Istun turvallisesti kotona tietokoneeni äärellä, mutta tunnen siirtyneeni viime päivien aikana samaan uuteen ulottuvuuteen, mikä maailmassa parhaillaan velloo. Lieksassa ei tiettävästi ole tällä hetkellä vielä yhtään koronatartuntaa, mutta kriisiryhmään kuuluvana olen siirtynyt ajattelemaan, että parasta linnottautua kotiin, toistaiseksi. Vähän ironisesti  olen tuuminut, että ei tämä minun ja  muiden samassa asemassa olevien kohdalla niin kummoista muutosta ole, sitähän tämä talvi on ollut muutenkin. Mutta välillä kirpaisee - sitten vielä tämäkin kohtuuttomuus! 

HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ aikaa tämä suomalaisittain ja yleismaailmallisestikin on. Emme kai osanneet odottaa, että koko maailmaa käsittävä vaarallinen pandemia saattaisi vielä tulla, vaikka rutot ja kolerat ja mustat surmat kummittelivat jossain menneisyydessä. On kuin Luonto olisi asettanyt pysähtymismerkin kaiken ylle. Miten tähän osaa sopeutua helppouteen ja nopeuteen ja mukavuuteen tottunut nykyihminen? Tai ehkä on niin, että jotka eivät kuole, saavat kokea jotain uutta ja ihmeellistä yhteisöjen historiassa. Kristinuskoon yhäkin nojaavana ihmisenä kyselen mikä on tämän kaiken ylläpittäjän, Jumalan, aivoitus tässä tilanteessa. Kai Hän on virustenkin yläpuolella. Jotenkin tuntuu kuin nykyaikana olisi vähän naiivia yhdistää Jumala nykymaailman tilanteisiin, kun meillä on Thrumpit ja  Putinit, tosin alisteisia koronalle hekin. Kurssitoverini, diakoni Eero Yli-Rekola ehdotti facebookissa taannoin liittymistä rukousrinkiin päivittäin kello 5 aikaan, jossa pyydettäisiin päättäjille viisautta koronapäätoksiin ja muutakin yhteisen turvallisuutemme puolesta.  Yllätyin myönteisesti ja taidan liittyä joukkoon. Varmaan mahtuu muitakin.

MINULLA ON kirjahyllyssäni voimapatteristo, johon turvaudun, kun tunnen tarvitsevani lisää voimavaroja. Tässä koroona-asiassakin pätee se, että jos et voi muuttaa tilannetta, voit kuitenkin yrittää tehdä jotain sen hyväksi miten suhtaudut siihen. Kyllä minua on ahdistanutkin, erityisesti uutistulva,joka saa koko maailman näyttämään pelkästään koronaiselta. Sain täksi viikonvaihteeksi hengenvoimaa Jenni Haukion  kokoama teos Katso  Pohjoista taivasta. Jo se, että meillä on maanäiti, joka kokoaa merkittävimmät suomalaiset runot samojen kansien väliin on mieltä ylentävää. Teoksen alkupuolella on vanhinta, taatusti juhlavaa ja ihanteellista. Mitäs sanotte Jaakko  Juteinin näkemyksestä Suomen sivistyneistöstä:

 "Opin teillä oppineita Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty."( Laulu Suomessa)

Vapaisiin metsätunnelmiin minut johdattaa Aleksis Kiven Laulu oravasta: " Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnass!" Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äitinrinnass; Metsolan kantele soi!"

Kiitos Jenni Haukiolle suomalaisten runojen kokoelmasta! Se on tuhtia hengen ravintoa sitä tarvitseville. Voi samaistua kotimaiseen mielenmaisemaan, löytää sieltä omiakin oloja.

Kiitos myös Mikolle toissajouluisesta kirjalahjasta!