Lapsuuteni aitta on jäämässä villin kasvillisuuden peittoon. Kuvan on ottanut Anita Kartano.

Lainasin jonkun toisen ajatusta kuvilleni, en ole varma keneltä se on. Johdattelee hyvin viimeaikaisiin ajatuksiini. Kun itse ikääntyy, myös ympärillani oleva seurapiiri näyttää ikääntyvän. Vanhin siskoni ei jaksa enää puhua puhelimessa minun kanssani. ja puheenaiheet nuoruudenystävienkin kanssa siirtyvät herkästi kulloisiinkin fyysisiin vaivoihin. Ei ole helppoa vanheta, sen ovat monet julkisuuden ihmisetkin viimeaikoina tudenneet.. Saati sitten me,joille päivästä toiseen selviytyminen on ennenkin ollut työlästä. Nuorena ajattelin, että varmaan tulen kasvoiltani kauniimmaksi, kunhan tulee ikää lisää, kunhan pääsen finneistä ja kunhan keksin kauniimman kampauksen tai otan permanentin... Luovuin aikoja sitten näistä unelmistani, mutta nyt huomaan toivovani, että hiukseni edes harmaantuisivat kauniisti, nyt ne ovat jokseenkin hiirenväriset. - Naisellisuus se siellä kuitenkin vielä piilottelee.

Näin facebookissa muutama päivä sitten 100- vuotiaan suomalaisen naisen profiilin ja se pysähdytti. Tämä aika syöttää meille kuvia siloposkisista nuorista naisista, joiden kauneutta yritetään tehostaa vielä meikeillä, jolloin tuloksena on ikäkausi hyvin samannäköisiä nuoria tai nuorilta näyttäviä naisia. Satavuotiaamme oli persoona, kasvoillaan kertomukset kaikilta hänen vuosikymmeniltään. Sanoisin niitä kasvoja kauniiksi.

Tänä aamuna kuulin radion Ykkösaamussa kolumnin, joka esittäjää en muista, mutta vastoin vallalla olevaa käsitystä hän oli sitä mieltä, että yhteuskunnalle on hyväksi, kun väestö vanhenee. ON PAKKO ALKAA NÄHDÄ MUITA ARVOJA KUIN RAHA, Hän näki että tulevaisuudessa ihmiset alkavat huolehtia toinen toisestaan ja keksivät keskenään muutakin tekemistä kuin television katselemista ja tavaroiden hankkimista. Melkein kuin minun ajatuksiani, mutta astetta enemmän optimismia - vai onko se idealismia

Viime yönä olin unessa lapsuudenkotini aitassa,jossa nukuin kaikki lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni kesäyöt. Avonaiseen oviaukkoon ilmestyi puhtaanvalkoinen pieni lintu, liiteli siinä hetken ja oli lennähtämässä pois. Ojensin käteni pidättääkseni sitä katoamasta ja samassa ovelle ilmestyi toinen valkea lintu, kookkaampi, eikä aivan yhtä valkoinen. Jotenkin tuntui, että se oli emolintu, joka tahtoi varmistaa,pienen linnuun turvallisuuden.. Sitten heräsin ja lintukohtaaminen jäi koko päiväksi mieleeni  Harvoin muistan uniani näin selkeästi herättyäni. Oliko siinä joku huomautus, että siitä pienestä aitassa nukkuneesta tytöstä, on minun pidettävä vieläkin huolta?