Eilen oli harmaa,hieman sumuinen päivä. Kävimme Mariannen, avustajani, kanssa kaupassa. Katselen yleensäkin ukoillessani mielenkinnolla luonnonnäkymiä ja tallä kertaa huomioni kiinnittyi erityisesti tienvarren  puiden runkoihin. Olivatko koivut kokeneet äkillisen vanhenemisen kun en aiemmin ollut havainnut miten kaunis ja mielenkiintoinen on sammaloitunut koivun runko? Tai vanhan harmaalepän varsi, turkoosinvihreää sammalsyheröä peitteenään. Vanheneva haapa kehittää erityisen kaunista kellanvihreää kuviointia runkoonsa. Ehkä sään harmaus oli omiaan nostamaan puiden runkojen värityksen esille. Kauneuselämys, jonka yllättäin saimme kohdata ja sen eleen pysähtyä - vaikka viikottain kuljemme tuolla joenrantatiellä, miltei huonaamatta ulottuvillamme olevaa kauneutta. Tuttu rantatiieni tarjoaa kyllä monenlaista nähtävää jokaisena vuodenaikana. Jokainen kauppamatkamme on pienoinen luontoretki. Riippuu kulloisestakin mielialastani miten paljon olen valmis vastaanottamaan luonnon tarjoamia elämyksiä.

Sain ajatuksen yrittää valukuväta näkemäämme. En pysty itse kuvaamaan tabletillani - yksikätisyydessä on omat rajoitteensa, mutta hovikuvaajani Marianne haki oitis kameran ja näpytteli kuvia, joita jaan kyllä innostukseni vallassa tänne blogiinkin..