Taakse jääneellä viikolla ankeita tunnelmia Sote-uudistuksen suhteen, mutta tämä sunnuntaiaamu on tuntunut taas leppoisalta. Aamu valkeni keväisen valoisana, ei pilven häivääkään taivaalla häiritsemässä täydellistä auringonnousua. Kuuntelin radiosta sunnuntaiaamun kirjaohjelman, jossa esiteltiin Joel Haahtelan äsken ilmestynyt romaani Mistä  maailmat alkavat. Kirjailija itse oli haastateltavana. Hän sanoi halunneensa vastoin nykykäytäntöä julkaista myönteisen kehityskertomuksen. Kirjassa nuori ihminen etsii tietään luovana ihmisenä. Aihepiiri kävi kohti, haluan kirjan luettavakseni, vaikka totesin, että kirjailija on minulle ennestään tuntematon. Eilinen Tuomon perheen käynti normalisoi olotilani osaksi ja vieläpä tärkeäksi osaksi perheyhteyttä. Pelattiin Joensuusta ostamillani pelikorteilla seitsikkoa, jota en tietenkään entuudestaan osannut, ja muistipeliä,joka sekin oli pikkupojille tuttu, mutta minulle uudelleen opeteltavissa. Sukupolvien välinen eroavaisuus on tunnistettavissa. En tiedä kiinnostaako nykyajan lasta sama kuin lasta vuosikymmeniä sitten. Pelikortit valitsin siksi, kun niiden teemana olivat metsäkukat. Taka- ajatuksenani oli opettaa niiden avulla itselleni tärkeää luonnontuntemusta,kun yhteisiä metsäretkiä taitaa olla vaikea järjestää.

Kun seitsenvuotiaita on mummolla kaksi poikaa yhtä aikaa, tietää se mummokäynneillä runsaasti liikettä. Pallopelin tuoksinassa putosi tiskipöydältä arvo-kahvikuppini, juukalaista keramiikkaa. Seurasi ensin järkyttynyt hiljaisuus ja sitten isän painava anteeksipyyntökehoitus "syylliselle". Ei hetkauta tätä mummoa yhden kahvikupin rikkoutuminen. Itseltäni putosi toinen samanlainen joku aika sitten, joten pitää ajatella, että kaksi arvokuppia on vielä jäljellä.

TÄMÄN viikonvaihteen aikana olen tutustunut Siun soten organisaatioon sen verran kuin olen siitä intetrnetin välityksellä osannut ottaa selville. Kummallista miten ulkopuolella olen ollut vaikka kuulun siihen Siun sote neuvottelukuntaankin. Johtunee luontaisesta taipumuksestani uskoa kehityksen tähtäävän hyvään suuntaan. Mutta vammaispalvelujen kilpailutus huolestuttaa minua nyt. Erityisesti henkilökohtaisen avun tulevaisuus arveluttaa.Tämän hetkinen tilanne on halpa ja toimiva, parempaa ei millään kilpailutuksella voi saada aikaan, mutta huonompaa kyllä voi. Huonosti palkatut avustajat ovat pelastaneet suomalaisen yhteiskunnan monen monelta laitospaikalta.Heidän asiaansa voisi kyllä korjatakin.Tulen jatkossa käsittelemään näiden Sote-asioden kehitystä blogissani varmaan useastikin, tämä on alkusoittoa. Suuren muutoksen edessä jokatapauksessa ollaan.