HYVÄÄ huhtikuun ensimmäistä päivää! Odotettu huhtikuu on käsillä.Sen pitäisi tietää lumille kyytiä, mutta vielä ei siltä näytä. Juuri äsken alkoi sataa räntäistä lunta entisen lisäksi. Ikkunanäkymäni koivut seisovat alakuloisen näköisinä kosteassa harmaudessa. lIlaksi piti sään seljetä Aprillia!

Viime viikolla oli toinen Siun soten neuvottelukunnan kokous. Siellä piti saada selvyyttä minun antamaani aiheeseen: miten sotessa järjestetään ikääntyvien vammaisten kuntoutus, jota nykyisellään en ole kokenut riittäväksi. Tiedän asian koskevan muitakin kuin itseäni. Kokoukseen oli kutsuttu kolme keskeistä sote - henkilöä selvittämään sote- organisaatiota kokonaisuudessaan. Kolme kauniisti pukeutunutta reippaannäköistä nuorta naista tekivät selkoa hienolta kuulostavista suunitelmista, oli kaavioita , käyriä, tilastoJa ja toiveikasta arvojen esittelyä.Se minun asiani kuitenkin ohitettiin. - Se liittyy tähän muuhun kokonaiuuteen sanottiin. Yritin perätä konkretiaa edes siltä osalta eikö  suunniteltua asiakasmaksua voitaisi poistaa viikottaiselta kuntosalikäynniltä Yhdessä kuuden euron kimppakyytimaksun kanssa se viisieuroinen tuntuu melkoiselta summalta meikäläisten varoissa. - Se olisi pitänyt periä jo vuoden alusta, oli vastaus. Tuntui aikamoiselta läimäykseltä vasten kasvoja. Ylpeyteni sai kolauksen. oli noloa jo sinänsä huutaa viisieurosten perään, se ei sovellu minun luonnolleni , mutta panin itseni likoon yhteisen asian tähden. Ehkä tämä oli vain akusoittoa, ehkä tähän alaspäin menoon pitää vain tottua.

Soten ideologiassa ei suinkaan jaeta näkymääni alaspäin menosta. "Tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat palvelut kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti.", sanotaan. Sanahelinääkö, peitetarinaako? Milloin minusta on tullut skeptikko? Olen ollut se ikuinen idealisti, joka on uskonut, että kaikesta huolimatta selvitään. Olen oikeasti uskonut, että Suomi on hyvinvointivaltio. Olen omassa olossani kokenut sen niin, koska oikeastaan mitään parempaa en ole viime vuosina osannut toivoa. No, ehkä sentään mahdollisuutta ulkomaanmatkoihin, kun muutkin tuntemani ihmiset matkustelevat niin paljon. Mitä minun Suomelleni on tapahtunut? Jopa minun ja kaltaisteni vitosia tarvitaan sen pelastamiseksi. Olinko luullut kuuluvani pahnan pohjimmaisiin,joita eivät säästötarpeet tavoitaisi. Nyt olen herännyt kylmään todellisuuteen. Aion kuitenkin vielä tässä vaiheessa pitää pään pystyssä ja seurata mitä tapahtuu. Osallistuakin kykyjen mukaan.

Suunnitteilla on suuri muutos vammaispalveluissa, erityisesti  järjestelyissä henkilökohtaisen avun saamiseksi. Kulmakunnallani kuohuu sen tiimoilta, mutta jätän asian käsittelyn toiseen eli toisiin kertoihin.

Tämän kirjoitteluni aikana on satanut lunta ainakin viisi senttiä,puhdasta valkeaa pehmoista lunta entisen likaisen lumen peitteeksi. - Uusi lumi vanhan surma, sanoi äitimme ennen eikä se lohduttanut meitä yhtään. Ei nytkään lohduta.. Tule KEVÄT, kun on jo huhtikuu! Tuo kukkia tullessasi ja niinhän teetkin, SIIHEN  jaksan kyllä uskoa.

Ehkä nuo koivut eivät kuitenkaan ole alakuloisia. Ehkä ne pittävät.luonnollisena, että huhtikuun alussa vielä sataa hartioille lunta.