20170503_134356.jpg

KERROIN aikaisemmin,että sain kutsun 19.4. pidettyyn  Siun soten ja kuntien neuvottelukuntien yhteiseen seminaariin Joensuuhun. Niin vaativaan, koko päivän kestvään tilaisuuteen lähteminen jännitti ja oikeastaan hirvittikin. Miten kestän istua, kun päivittäin joudun kotonakin lepäilemään välillä?  Entä miten jaksan olla käymättä vessassa, kun vieraat vessat,edes inva-sellaiset eivät nykyisin sovellu minulle? Molempiin tarvitsin ennalta treenausta. ENNAKKOON  tehostettua lepäilyä ja virtsarakon koulutusta maltillisempaan toimimiseen. Myös nesteen säätely auttaa asiassa. Se pitää osata taidolla,  ettei tule nestevajausta. Olin suorastaan ylpeä itsestäni, että VIELÄ selviydyin aivan kunnialla. Nämä vessa-asiat ovat tuttuja kaikille meille, joille tavan vessat tuottavat ongelmia. Edes inva-vessoiksi määriteltyihin ei voi täysin luottaa. AIkaisemmin tähän ongelmakenttään liittyi myös liian kapeat vessan ovet. Oli noloa jäädä oven ulkopuolelle - ja eikun pihistämään. Nyky-yhteisunnassa näitä tapaa harvemmin, joten esteettömyydessä on edistytty, sitten minun nuoruuteni ajoista

MATKA Joensuuhun järjestyi yllättävän mutkattomasti. Sivistysjohtaja Sihvonen ilmoitti ennakolta tilaavansa hissillisen pikkubussin, jolla koko  neuvottelukuntamme matkustaisi kimppakyytinä. Hiukan minua hykerrytti: kerrankin muut sopeutuisivat toimimaan minun ehdoillani! Ja Siun sote maksoi koko lystin, samoin erinomaisen lounaan ja kahdet kahvit. Paikka, jossa seminaari pidettiin oli Wärtsilä- kampus,nykyaikaisen tuntuinen korkeakoulu- miljöö, jossa ohellamme vilisi fiksun näköistä opiskelevaa nuorisoa. Valloitimme päiväksi heidän auditorionsa jossa oli minullekin edessä reilusti tilaa, vaikka jotenkin irralliseksi jäin muihin nähden, kun kohoava istumarivi jäi taakseni. Olisin kaivannut jonkinlaista omaa lokeroa  samassa rivistössä muiden kanssa, niin lauma - orientoinut taidan olla. No tätä ei suunnittelija ollut osannut ottaa huomioon,vaikka rakennus muuten oli ilahduttavan esteetön. Kynnyksiä ei ollut ja sisääntuloluiska oli kai paras näkemistäni julkisen tilan luiskista, tarpeeksi loiva ja tarpeeksi leveä, siinä ei ainakaan ollut säästelty. Hissikin oli toimiva, HIUKAN MINUA HUIKAISI, kun muistin omaa nuoruuttani. Ollappa silloin ollut näin varustettuja oppilaitoksia tarjolla! Hyvä, että nyt on, vaikka ei varmaan vielä tarpeeksi

SEMINAARI  oli mielestäni monella tavoin antoisa. Luulen, että pääsin edes jollakin tavalla jyvälle siitä mistä on kysymys. Seminaarin päätarkoituksenahan oli tutustuttaa toisiinsa Siun soten virkamiestahoa ja hallintorakennetta ja sitten meitä yhdyspintalaisia, eli kuntien neuvottelukuntien jäseniä. Lieksassa näihin kuuluu edustus nuorisovaltuustosta, vanhusveuvostosta, kahdesta eläkeläisjärjestöstä ja vammaisneuvostosta. Siun sotea, joka käsittää 14 pohjois - karjalaista kuntaa halutaan kehittää pilottihankkeena maakuntahallintomallin pohjaksi ja on tällä hetkellä käsittääkseni edellä muita maakuntia - tämä tiedoksi etelä-suomalaisille lukijoilleni.

En edes yritä selvittää mitä kaikkea massiivinen sote- uudistus pitää sisällään, mutta kerron mistä innostuin. Läpi koko seminaarin korostettiin, että uudistusta tekemään kutsutaan pohjois-karjalaiset ihmiset ei pelkästään virkakunta. "Tulkaa ja kertokaa miten asioiden pitäisi olla niin teemme sen yhdessä." Enpä moista tekstiä ole ennen kuullut. Joku reipas naiskunnanjohtaja oli jo omassa kunnassaan saanut  innostavasti kuntalaisia liikkeelle. Tuli tunne, että haluan mukaan. KUNTALAISTEN OSALLISTAMINEN on yksi Siun soten tavotteista ja uskon, että sillä vilpittömäst haetaan parempaa elämää kaikille, niin fyysisesti kuim henkisestikin Ilmassa oli samaa uuden luomisen meininkiä, jota parhaimmillani olen sanut kokea kansalaistoiminnan hankkeissa. Kerron tästä vaikka tiedänkin, että moiselle idealismille saatetaan hymähtää. Käytännön todellisuus sotesta tässä vaiheessa paljolti kertonut jostain muusta. Uskon, että jotain uutta kuitenkin on oivallettu, ehkä siitä ajan kuluessa lähtee versomaan parempaa tulevaisuutta  Haluan uskoa..

 

.