20180814_110030.jpg

SAIN eilen, illan jo hämärtyessä yllätysvieraan..Raollaan olevasta terassin ovesta oli huomaamattani leijaillut sisään  Amiraaliperhonen, se tumma, jonka siipien kärjissä olevalla mustalla pohjalla on valkoisia pilkkuja. Koristemaalauksen harrastajana huomioni kiintyi noihin pallosiin, jotka perhosen Suunnittelija on sinne asetellut. Tuollaiset pienet yksityiskodat antavat minulle usein ertyisvakuutuksen suuren Luojan puumerkistä.Voin hyvin tunnistaa mielihyvän mikä on seurannut värien ja muotojen  harmoniasta. Ihastelin iltavierastani, kun se lepatteli pöytälamppuni valokeilassa. Harvoin on mahdollisuutta katsella perhosen viehättävää olemusta niin läheltä ja rauhassa. Se siirtyi lampun ääreltä keittiön pöydän yläpuolelle lepattelemaan. En yrittänyt saada sitä lentämään takaisin ulos, en olisi siinä onnistunutkaan Siinä katsellessani huomasin, että lentäminen näytti käyvän sitä väsyttämään. Kierrokset lyhenivät ja sitten se paneutui vihreän pöytäliinani kulmaukseen ja jäi siihen, kauniit siivet levällään. Jonkin ajan kuluttua halusin katsahtaa mitä perhoselleni kuului. Se oli yhä siinä kohtaa mihin oli asettunut, mutta nyt sen siivet olivat melkein supussa. Sen perhosenelämä oli päättynyt siihen minun pöydälleni.

_ _ __

NYTPÄ kävi niin, että perhoseni muistokirjoitus muuttuikin ylösnousemuskertomukseksi. Tuohon asti ehtiessäni havaitsin jotain lepattelua sähköpyörätuolini ohjausvälineellä. Ei se ollutkaan kuollut vaan taisi olla nukahtanut yöunilleen!  Hiukan kankeasti se kuitenkin lehahtelee paikasta toiseen, ehkä täällä on hiukan liian viileää päiväperhoselle. Se pitää kuitenkin saatella ulos sen omaan valtakuntaan. Tarvitsen siihen kuitenkin avustajaltani apua, hän tulee muutaman tunnin kuluttua. Voin pitää sen siihen asti lemmikkiperhosenani. Ulkona on kyllä näin aamusta vielä viileämpää kuin sisällä. Mitähän sille tarjoaisin, maistuisikohan hunaja.

TÄSSÄ perhosen vierailussa luokseni tuntuu olevan häivähdys mystiikkaa. Perhosiahan käytetään symbooleina elämän lyhyydelle, mutta minähän olen elänyt pitkän elämän ja sitä olen pohdiskellut pitkin kesää, joten tunnelmiini kyllä sopiikin perhosen vierailu. Ikätovereistani on tänä vuona useakin kuollut, myös sisarukseni ovat jo kuolleet kahta lukuunottamatta. Minunhan oletettiin kuolevan heti synnyttyäni, mutta tässä vain sinnittelen. Olent saanut seurata  joittenkin ihmisten elämää syntymästä asti ja sitten todeta,että heidän elämänsä päättyi ennen aikojaan. Kaikenkaikkiaan pitkäkin elämä on häviävän lyhyt vuosisatojen saatossa. Olemassaolon rajat tuntuvat uhkaavan jo ihmissukuakin. Väärin eletty. Vääriä päämääriä, ainakin viimeisen sukupolven aikana, Jotenkin heräsi perhoseni äärellä ajatus, että tuliko se kertomaan huolestaan kedon kukkien puolesta. Joku professorismies kirjoitti äsken siitä miten tärkeitä nämä nykyihmiselle huomaamattonmat, mutta elintärkeät kedot perhosineen ovat. Jos ne katoavat, katoaa ihminenkin.

_ _ _

Avoimesta terassin ovesta Amiraali lennähti virkeänä ulos luontoon ja näyttäytyi vielä useasti kukkivan humalan lehvillä.Tarjoamani hunaja ei sille kelvannut. Se piti vielä sadetta siivet supussa terassin kaiteella ja siitä se on sitten kadonnut avaraan maailmaan. Päivä perhosen seurassa!