KUN KAIKKI suotuisat tekijät olivat kohdallaan, matkasin jouluostokset mielessä, maakunnan pääkaupunkiin viime keskiviikkona. Mahdollistajiksi  tarvittiin, että uusi istuintyyny on helpottanut istumissta, että oli tiedossa sopiva matkaseura, ja,että luottamus Soten kyyteihin on sen verran kohentunut. Tavallisinta kai on, että kun kerran lähdetään lähes sadän kilometsin päähän  Lieksasta Joen kaupunkiin, niin käydään samalla useammassa paikassa asioimassa. Jouduimme soveltamaan tätä käytäntöä, valitsemalla kohteeksi kaupugin keskeisimmän tavaratalon , jättämällä muut kohteet sikseen, On liian hankalaa sovitella monipuolisempaa liikkumista paikasta toiseen, kun uusi kyyti pitää tilata kahta tuuntia ennen aiottua matkaa kyytikeskuksesta. Ja jokaisesta kyyttiosuudesta on erikseen maksettava omavastuuosuus. Yhdenvertaisuus muun väestön kanssa ei tässä toteudu, mutta toisaalta neillä on kyky sommitella omia ratkaisuja. Monipuolinen tavaratalo tarjoaa kyllä minulle tarpeeksi suuren tavarataivaan, liiaksikin.

ON VARMAAN ainakin kolme vuotta siitä, kun olen tätä ennen käynyt suuressa tavaratalossa. Olin häikäistynyt. Luulin kuuluvani jo luontaisesti ja taloudellisen pakon sanelrmanakin vaatimattoman elämäntavan edustajiin, jonka ei pitänyt hurmaantua tämän maailman loistosta.Mutta kuinkas ollakaan, minä suorastaan ahmin vaateosastolla nykyajan linjakkaita kuosela, värejä ja materiaaleja. Tuli hetkellinen halu pukeutua kerrankin todella kauniisti. Silmää kauneuden peräänhän minulla on  ja naisellinen viehättämisen halukin puski esiin. Ettäs tiedätte! Hämmennyksissäni ostinkin pari vaatekappaletta, toivottavasti en joudu katumaan. Sitä kunnollista talvitakkia en kyllä löytänyt.

KIRJAOSASTO se vasta on aarreaitta, se sähköistöää minut aina. Voisin oleilla sen ilmapiirissä tuntikausia. Alkuun en osannut muuta kuin ihmetellä, niin käy aina. Piti ponnistautua etsimään joululahjakirjoja ja siihen tuli pian antamaan apuaan kiireettömän tuntuinen myyjä. Kirjakauppa saa henkeni nousemaan. Kirjan selkämyksistä jo voin aavistaa mitä kirjailijalla on sanottavaa ja saan sieltä innoittavia vaikutelmia. Lieksan kirjakauppa joutui lopettamaan tämän vuoden alkupuolella ja suren sitä edelleen. Miksi ei nostettu kansanliikettä kirjakaupan säilyttämiseksi? Kirjakaupan taidetarvikkeiden äärellä saan aina vimmatun halun ryhtyä välittömäst alottamaan ne taideteokset, jotka ovat jääneet tekemättä. Muistaen ne monet, monet piirustustehtiöt jotka kirjoituspöytäni laatikossa odottavat avaamistaan, tyydyin ostamaan vain laatikollisen piirustustusseja  - Kunhan päivät taas valkenevat!

LOUNASRAVINTOLASSA  koimme sitten  välähdyksen  "suuren maailman"tuntumasta, johon harvoin olemme voineet osallistua. Ihmeeksemme totesimme että Joensuussa lienee jo normaalia syödä tavallisrena arkipäivänä"ulkona." Se tuntui meidän silmissämme olevan hyvinvoinnin huippua.. Totesin pöytäseurueelleni ääneen, että minun äitini ei  koskaan elämässään ennättänyt kokea mitä on käydä ravintolapöytään nykyaikaisten herkkujen ääselle. Eikä kai olisi suostunut ravintolapöytään lähtemään, vaikka olisi pyydetty. Voin todeta, että historia on sittenkin kohdellut minua hyvin. Olen päässyt osalliseksi elämän antimista joita paitsi minua edeltänyt sukupolvi jäi - aineellisista ja henkisistä. Minun äitini olisi varmastikin halunnut lukea enemmän kirjoja, mutta niitä ei hänen ulottuvillaan ollut.