PÄÄSIÄISAURINKO on noussut pilvettömälle taivaalle En ole havainnut sen suorastaan tanssivan niinkuin vanha tieto arvelee, mutta mieltä se kirkkaudellaan ilahduttaa. Pimeän talven jälkeen näinä päivänä saatu valon määrä tuntuu ruhtinaalliselta. Viimeinen lumitöyräs terassilta sulaa, vaikka hitaasti. Pakkasyöt ovat muuttaneet sen pieneksi jäävuoreksi, jota on lapiollakin yritetty louhia pienemmäksi. Vuosikymmenien kokemuksella tiedän, että kesäksi se sulaa varmasti. Iltapäivät terassilla ovat olleet todella lämpimiä.

HERÄTTYÄNI minusta tuntui, että olisin halunnut keskustella jonkun kanssa jatkoksi noille eilisille ajatuksille. En sellaista kumppania keksinyt, ainakaan tähän aikaan vuorokaudesta. Joten jatkan yKsinpuhelua. Kevään aikana olen harvinaisen paljon kuunnellut ja katsellut poliittista keskustelua niinkuin varmaan muutkin ovat tänä keväänä tehneet. Olen joutunut ejattelemaan miten erilaista on poliittinen käsitteistö kuin kristillinen käsitteistö vaikka paljolti samalla ihmisen asialla ollaan. Miten ylipäänsä kristillinen ajattelutapa sellaisena kuin se minun aikalaisilleni on opetettu, soveltuu nykyaikaan?. Me haluamme, että politiikassakin pidettäisiin kiinni lähimmäisen rakkaudesta, mutta etusijalla tuntuu olevan kilpailu siitä kuka meistä on suurin ja kuka saisi enemmän itselle taloudellista hyötyä. Tunnen vieraantuvani kristillisestä kielenkäytöstä,siitä kotikielestä, jota paremmin ehkä ennen osasin. Sen säilyttämiseen tarvitaan sisäpiiriä,yhteisöä, jota minulla ei oikeastaan ole, paitsi muutamissa ystäväkontakteissa. En osaisi huudahdella "Kristus on ylösnoussut" tau toivotella Jumalan siunausta.  Voisi tuntua hyvältäkin jaella siunauksia, mutta kieleni ei siihen taivu. Voi se johtua siitäkin etten koskaan ole kuulunutkaan yhteisöön, jossa se olisi ollut luontevasti esillä.

MITEN sitten tämän päivän arjessa ilmennetään sitä,että ollaan tietoisia "taivaallisista todellisuuksista", senhän pitäisi olla totta myös täällä. Metropoliitta Ambrosius sanoi taannoisessa haastattelussa. kokeneensa joskus jumalanpalveluksia toimittaessaan ettei voinut olla varma oliko hän taivaassa vai maan päällä. Ne sulautuivat yhteen. Toisaalta Amrosius korosti, että maallisten toimien suorittaminen uskonnollisen ohjeistuksen mukaan on myös taivasta maan päällä. Samaa korosti Irja Askola ja kertoi menevänsä päiväkotiin leikkimään ja askartelemaan  lasten kanssa kerran viikossa. Ehkä kristillisyys ei kuitenkaan ole kadoksissa tässä päivässä. Tämä aikahan suorastaan huutaa esimerkiksi luovia löytöjä olla yhteydessä toisten kanssa. "Missä rakkaus,siellä Jumala", lauletaan eräässä Taize-laulussa.