HOITELEN  terassia talvikuntoon. Oikeammin teemme sitä yhdessä avustajani Elisan kanssa, mutta tänään on lauantai ja olen yksin huushollissani Olin aikonut paneutua tänään kirjoitushommiin, että saan sen kesän jälkeen jotenkin taas luistamaan. Annas olla, keksinkin sitten, että orvokkiruukku saattaisi olla vielä muutamaksi viikoksi pelastettavissa, joten toimitin sen keittiön pöydälle ja aloin siistiä sitä. Kuivat oksat ja kukat pois, jotta jäljelläolevat tummansiniset kukat pääsisivät taas kukoistamaan. Annoin vielä ravinnevettäkin juurelle. Tuolla se nyt terassin kaiteella myhästelee, kuin nuoruutensa takaisin saaneena - mutta keittiössäni tuli  rumaa jälkeä. Yritänkö siivota itse, vai kutsunko jonkun lakaisemaan?

TÄMÄ terassikesästä luopuminen tuntuu kuin joutuisin antamaan pois puolet eämäni arjesta. Mitäs minä olenkaan ilman päivittäistä askarrustani terassilla? Tämä syksy on ollut poikkeksellisen armollinen, kun halla koski kukkiini vasta tällä viikolla. Tavallisesti lokakuun puolivälissä löytyy tuskin muutama orvokki maljakkoon, mutta nyt sain nimipäivänäni 15. 10. kauniin kimpun myöhään kylvettyjä krasseja pöydälleni. Sittenpä krassien loisto seuraavana yönä ulkona sammuikin. Ennakoin pakkasen tulooa pikkuhiljaa ottamalla sisälle kasvuun muutamia yksilöitöitä joiden arvelin selviytyvän muuttoksen aiheuttamasta stressistä. Vuosien kuluessa on tullut seurattua mitkä kasvit pystyvät menestymään vielä sisällä. Useimmat eivät, mutta vana sisäkukka ahkeraliisa on selviytyjä. Kokeilin ottaa kertaalleen kukkineen syyskeän kylmissä pieneksi jääneen kukan sisälle ikkunalleni, jossa se virkistyi kasvamaan ja kukkii parhaillaan uutta kukintoa. Tiedän, että se kukkii vain hetken ja jää sitten valon puutteessa talvilevolle. Toivon sen selviävän täällä sisällä  talven yli. 

PALJON  kukkatietoutta olen saanut lisättyä kesän aikana ja jokunen siemenpussikin on tullut pantua talteen uutta kesää vasten. Ehkä ensi kesänä jaksaisin kirjata kokemaani muistiin, mutta tämä on niin hetkessä elämistä. Kun humalanvarsi kasvaa niin hillittömän nopesti, ei tiedä missä vaiheessa sitä pitäisi kirjallisesti huomioida.Näin jälkikäteen voin ihmetellä  humalan taitoa etsiä itselleen tukea  lähellä olevista toisista kasveista tai sitten pujotella itsensä terassin seinämän lautojen väliin kuin ikään kangasta kutoen.

TALVI, LUMI, KYLMÄ, PIMEÄ,KORONA, VANHENEMINEN, ERISTYS - ei niin miellyttäviä tulevia seuralaisia, mutta yritetään keksiä niille vastapainoa. Katsellaan vaikka kuvia tablettini kukkagalleriasta. Sinne niitä lisättiin tänäkin kesänä. Huomautan vielä, että kuvat ovat avustajieni ottamia. Kuvakulmat kuitenkin ovat enimmäkseen minun. Voin kertoa, että ilokseni TÄMÄKIN nykyinen avustajani Elisa on hurahtanut mukaan kukkamaailmaani ja toteuttaa sitä kanssani mielellään. Näin ainakin uskon.