SÄTEILEVÄ, KIRKAS PALLO AVARUUDESTA nousi noin kello 13 hetkeksi terassini seinämän yläkaiteelle. Melkein kuin kutsuisi ottamaan syliin. Asuntoni sijainti talviaurinkoon nähden on sellainen, että aurinkoa en näe kasvoista kasvoihin, silloin kun se paistaa matalimmallaan, jää talon varjoon. Tammikuun aikana se ialkaa ilmaista itseään lautojen välistä , kiipeää lauta laudalta ylemmäksi ja viimein istahtaa kaiteen päälle. Jos edellä on pilvisiä päiviä se pääsee yllättämään niinkuin tänään. Ilolla sitä tervehdin. NYT ON VALOA TULOSSA TÄHÄNKIN MAJAAN. Aikaa myöten on vedettävä sälekaihtimia ikkunan eteen..Häikäisköön vain, luonnon uutta elpymistä se lupaa.Kävin terassilla haistelemassa ilmaa. Talvista oli ja paljon, paljon lunta, katoltakin suojan aikaan pudonnutta.