"Nyt vappu on, nyt vappu on, siis veikot, laulakaa

niin, että taivaan luhtihin, tää laulu kajahtaa!" 

KOKO aamupäivän olen poikkeuksellisen tiiviisti kuunnellut radion tarjoamaa vappuohjelmaa. Ullanlinnanmäen vapunviettäjäisiä puheineen ja lauluineen. Tuntui hyvältä nähdä nykyihmisten yhteisöllistä vappuriemastusta ja olihan joukossa vakavaakin sanottavaa.  Elämänvoimaa ja kauniita nuoria ihmisiä niinkuin iäkkäämpiäkin ruskistuneine ylioppilaslakkeineen. Tämän tilaisuuden katsoin televisiosta ja annoin televisiolle mielessäni vaihteeksi kiitosta mahdollisuudesta olla melkein mukana valtakunnan ykköstapahtumissakin - tälleen aamuasussa ja tukka laittamattomana. Yliopistonuoten edustajana Kukka Louhivuori oli rakentanut puheensa sanpjen rakkaus  - totuus-ympärille saatuaan nämä sanat aihevinkeiksi läheisiltään. Jäi tunne, että kyllä maailmassa kuitenkin on paljon nuorta uskoa ja valmiutta rakentaa parempaa maailmaa. Uhkien edessä piilevät inhimilliset voimavarat taitavat nousta käyttöömme Nuorison alkoholinkäytönkin kerrotaan tänä vappuna olleen edellisvuosiin nähden maltillisempaa.

VAPPU on juhlapäivä, jonka perinteisiin minulla on niukasti yhteyksiä  En ole ylioppilas enkä siis ole viettänyt opiskelijaelämää sillä tasolla ja osallisuus työelämän kuvioissa on sekin vähäistä. Jos minun olisi sijoitettava itseni johonkin yhteiskunnalliseen taustaan, niin sijoitaisin ehkä niihin, joiden resursseja yhteiskunta ei viela ole osannut käyttää yhteiseksi hyväksi. Kuulun siihen näkymättömään vähemmistöön, jossa on jäseniä varmaan kaikista ryhmistä, etenkin eri vammaisryhmistä, jotka minulle ovat hyvinkin näkyviä, mutta  joita ei  esimerkiksi vaalipuheissa juurikaan mainittu. Olen tähän ikään mennessä nähnyt huikean kaaren, jossa olen päässyt osalliseksi melko turvatusta taloudellisesta tilanteesta, mutta synnyynnäisen vammaisuuteni vuoksi minun on ollut tyytyminen osaan, joka ei vastaa henkisiä edellytyksiäni. Juuri nyt on meneillään uudistusliike henkilökohtaisen avun järjestämisestä, mikä vie kehitystä taaksepäin. Siun soten henkilökohtaisen avun sääntökirja vähentää itsemääräämisoikeutta mitä voi teettää avustajalla. Takana tuntuu olevan suorastaan kateellinen henki, joka ei soisi meille samoja oikeuksia kuin muilla ihmisillä on.  Tämä takapakki ei koske ainoastaan minua, vaan kaikkia, jotka vammaispalvelulain mukaan näitä palveluja saavat. En jaksa avata näitä asioita tässä kaikessa harmittavuudessaan, tämän verran kuitenkin, - eikös vappu ole myös olojen tutkisteluja varten.

TUOTA  vanhaa vappulaulua, josta osa muistui meleeni aamulla, en ole kuullut tänä vappuna, vaikka se varmaan vielä käytössä on. "Veikot" tarkoittanevat opiskelijakavereita. Olen laulanut sitä 50- luvulla luokkatoveriani kanssa Ruskeasuon koulussa Helsingissä. Opettajamme Kauko Valta Ylänne opetti meille runsaast laululuja laulutunneilla Tuli se vappu kouluummekin. Muistan iki-ihanan sinisen ilmapallon, jonka jotenkin olin saanut ihan omaksi. Ensimmäinen ilmapalloni. Ilmapallot ovat tainneet olla vappujeni kokokohdat läpi vuosien. Pidän värikkäiden pallojen pompottelusta, ensin lasteni, sitten lapsenlasteni kanssa. Tänä vuonna olen pysytellyt omassa  rauhassani, sillä jouduin maanantaina"hammaspotilaaksi", kun nuori mieshammaslääkäri ei osannut tehdä reikäiselle ja pakottavalle takahampaalleni muuta kuin nyhtäistä sen pois. Vietetään sitten vappua täysin palvelleen hampaani muistoksi!. En olisi halunnut luopua siitä,olihan se kauan ollut osa minua ja jäin sen jäljiltä entistä harvahampaisemmaksi ja tuli mieleen virrenvärssy "mua nyt jo riisutaan, tää maja puretaan..." Olin huolissani miten nyt pärjään puremisen kanssa, mutta lääkäri sanoi huolettomasti, että ei se haittaa, jatka vain elämääsi niinkuin ennenkin.

ONHAN vappu minulle kuitenkin merkittävä LUONNON HERÄÄMISEN juhla. Ensimmäisel leskenlehdet löysin viime viikolla ja ensimmäinen pilkahdus pihani keltaisista krookuksista tuli esiin  perjantaina, jolloin pääsin jo katsomaan niitä silmästä silmään. Ne lumivuoret ovat nyt kokonaan kadonneet - vähän autettuna - terassilta ja myäs monivuotisten kukkieni päältä. Näyttäisivät senviytyneen hyvin talven alta. Kuvaan sitten, kun vähän edistyvät. Nyt niille on vielä tiedossa koettelemus kylmän ilmamassan, jopa  sankan lumisateen muodossa. Ilmanhaltijalle emme mahda mitään, täytyy vain toivoa, ettei se jää pitkäksi aikaa päälle. Lintujen viserrystä ja liverrystä koivikko täynnä!