KAKSIVIIKKOINEN aurinkoinen jakso päättyi. Tuttu seisova harmaus palasi maisemaan.Kulunut talvi on tuota auringonläikkää lukuunottamatta ollut yleisväriltään melkein musertavan harmaa! Lienee ollut elämäni ensimmäinen talvi, kun jouduin oikein hakemalla hakemaan keinoja, joIlla selättäisin ikävän ja turhautumisen. Enää ei jaksa oikein lukea, ulkoileminen ei onnistu, vaikka  mielikin tekisi ja kaikki tiedotusvälineet pauhaavat ulkoilemisen tärkeyttä. Mielen maaperä on alttiina laskevaan suuntaan. En tunne sen olevan itselleni luontaista. Tulevaisuuskin tuntui jokseenkin ilottomalta,kun suomalainen köyhyys karsii liikkumismahdollisuuksia entisestään.  Löysin sitten kaksi vahvaa ÄÄNIKIRJAA.jotka nostivat minua ylös omista ympyröistäni Ne olivat Juha Hurmeen Niemi ja  Pentti Linkola - ihminen ja legenda. Kyllä kirjallisuudella on voimaa nostattaa uusiin ulottuvuuksiin,se nähtiin taas. Äänikirjoihin voinkin turvautua milloin taas voimia tarvitsen lisää.Silmät ja istumalihakset eivät pidä lukemisen asennosta, niin paljon kuin olenkin pitänyt yhteisyydestä"oikean " kirjan kanssa.

MUISTELIN myös mitä muuta aikaisemmin tein, kun halusin viihtyä ja kokea tekemisen iloa. No, käsitöitä tietysti. Voisinko jotenkin palauttaa esimerkiksi virkkaustyön tuottaman mielihyvän? En ole virkannut vuosikymmeniin, vaikka minulla on tallessa useitakin lankakeriä.  Käsityönopettajani Taimi Peltola Ruskeasuon koulussa 1950- luvulla opetti minulle, että virkata voi myös yhdellä kädellä ruuvipuristinta apuna käyttäen. Ruuvipuristin kiinnitetään pöydän reunaan ja virkkuukoukku puristetaan tukevasti sen" hampaisiin". Sitten oikealla kädellä ohjataan työtä eteenpäin silmukka silmukalta. Sain tuon ruuvipuristimen koululta mukaankin, koska nähtiin virkkaamisen minua kiinnostavan. Monia pikku töitä sillä teinkin, mutta sitten kadotin sen, varmaan muuttojen myllerryksessä. Voisiko samanlaisen ruuvipuristimen ostaa jostakin? Halusin kokea taas mielihyvän, kun silmukka silmukalta ja kerros kerrokselta, itse suunnittelemani työ edistyy ja tuottaa valmiin tuloksen. Normaali käsityöläisen unelma! Internetin tuotekuvastosta löytyi kuin löytyikin suunnilleen samannäköinen laite ja Marianne kaupunkimatkallaan sen osti käyttööni. "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa", vaikkakin pienen hapuilun jälkeen. Oranssin värinen virkattu ensi työni PANNULAPPU valmistui eillen!