RYHMÄ 40. n jäkjestämä mielenosoitus Hämeenlinnan torilla 1970

 

LÖYSIN  arkistoistani lisää vammaishistoriaa. Sopinee julkaista sitä näin YK: n Vammaissopimuksen merkkipäivän tienoilla. Eteenpäin on menty, mutta nyt taidetaan olla jälleen murroskohdassa, joka vaatii nousua barrikadeille. Tämän päivän vaikutusvälineet ovat toiset.

 

JULKILAUSUMA

Lehtimäen opistolla elokuun 16-25päivänä 1974 pidetyssä vaikaeavamaisten seminaarissa mukana olleina esitämme seuraavan julkilausuman:

 

• Nuorina, tulevaisuutta suunnittelevina vaikeasti liikuntavammaisina pidämme nykyistä eläketurvaamme huolestuttavan puutteellisena. Eräs epäkohta on että kun kansaneläkkeen turvin elävä vaikeavammainen solmii avioliiton, hänen saamansa eläke pienenee huomattavasti.

  Eläkkeiden suuruutta määriteltäessä tulisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota eläkkeensaajien tarvetasoeroihin. Esimerkkinä mainitsemme että toisen henkilön avusta riippuvaisen, itseään kouluttavan ja omaan elämisen muotoonsa etsiytyvän vaikeavammaisen tarvitsevan huomattavasti enemmän käyttövaroja kuin vanhuksen, jolla on jo valmiina tietty elinympäristö.

   

• Asumistaso on monien vaikeasti liikuntavammaisten kohdalla heikko. Liikuntavammaiselle on tärkeää, että asunto on varustettu asianmukaisesti, se on liikunta esteetön ja esimerkiksi saniteettitilat on suunniteltu niin, että niitä on mahdollista käyttää myös pyörätuolista käsin. Esitämme,että liikuntavammaisten erityistarpeet huomioiva rakentaminen otettaisiin yleiseen asuntotuotannon piiriin.

  Mielestämme on kohtuutonta että vaikeavammaiset joutuvat turvautumaan omaisiinsa vielä tultuaan täysi-ikäisiksi. Tilanne muodostuu vanhemmille usein hyvin rasittavaksi heidän ikääntyessään ja nuoren vammaisen on kotonaan asuen vaikea itsenäistyä normaalisti.

  Valitettavin tilanne on kuitenkin niiden psyykkisesti vireiden liikuntavammaisten kohdalla, jotka ovat muun vaihtoehdon puutteessa virheellisesti sijoitetut heille sopimattomaan laitosympäristöön. Satoja liikuntavammaisia nuoria ja keski-ikäisiä henkilöitä on jatkuvasti sijoitettuina kehitysvamma laitoksiin ja vanhaiskotien sairasosatoille, joissa he eivät saa minkäänlaista tilaisuutta kehittää ja ylläpitää henkisiä kykyjään. Tähän epäkohtaan olisi yhteiskunnan taholta puututtava siten, että vaikka sijoituspaikkaa ei olisikaan mahdollista vaihtaa, pyrittäisiin jokaiselle tälläiselle vammaiselle järjestämään rauhallinen soppi ja tarjoamaan henkisiä virikkeitä. Näin menetellen voitaisiin auttaa monia vaikeasti liikuntavammaisia pois henkisestä umpiosta.

  Liikuntavammaisten palvelukotien rakentaminen tulee helpottamaan tilannetta, mutta ne eivät ratkaise tätä ongelmakenttää kokonaisvaltaisesti. Palvelukotityyppinenkään asuminen ai saisi jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi vaikeavammaisille. Myös me tarvitsemme eri vaihtoehtoja asumiseemme sekä tilaisuutta muuttaa paikkakunnalta toiselle.

   

• Vaikeasti liikunta vammainen nuori kohtaa liian usein ylivomaisia esteitä halutessaan kouluttaa itseään. Katsomme että yleissivistävää jatkokoulutusta tulisi jokaisen sitä haluavan saada silloinkin, kun tavoitteena ei ole ammatin tai oppiarvon hankkiminen. Jatkokoulutus tarve on kipein niiden jo niiden aikuisiässä olevien vaikeiasti liikuntavammaisten kohdalla, joiden peruskoulutus on puutteellinen aikoinaan tapahtuneen oppivelvollisuudesta vapauttamisen tai muun syyn vuoksi. Erityisoppilaitosten perustamista emme pidä tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Opiskelun mielekkyyden vuoksi sen tulisi voida tapahtua normaaleiissa ammatti-ja yleissivistävissä oppilaitoksissa. Asian järjestelyn vaatimat kustannukset lienevät huomattavasti vähäisemmät kuin erityisoppilaitosten perustamisesta ja ylläpitämisestä koituvat kulut.

 

• Pidämme erittäin tärkeänä, että koulutusavustaja toimintaa kehitettäisiin koskemaan myös aikuisopiskelijoita, jotta tämän toimialan tehtäväkenttää laajennettaisiin, jotta turvattaisiin niiden liikuntavammaisten avunsaanti, jotka selviytyvät itsenäisesti opiskelussaan, mutta tarvitsevat apua muissa jokapäiväisissä toiminnoissaan. Esitämme, että yhteiskunnan olisi mitä kiireemmin ryhdyttävä tukemaan sellaisia aikuisoppilaitoksia, jotka ovat valmiit ottamaan opiskelijoikseen vaikeasti liikuntavammaisia. Me allekirjoittajat olemme juuri tälläisen avustuksen tarpeessa ja vakuutamme, että tämä turvaisi vaikeasti liikunta vammaisten opiskelun tasavertaisesti vammautumattomien rinnalla.

 

 

Lehtimäellä elokuun 25.pnä 1974

Helvi Ahvenainen, Rautavaara

Kaarina Fager, Tampere

Tuuli Helle, Forssa

Juhani Huttunen, Joensuu

Sirpa Jankkila, Lahti

Toivo Koponen, Rääkkylä

Marita Kotilainen, Jyväskylä

Pirkko Karvonen, Helsinki

Jere Laine, Pusula

Taisto Lampi, Pomarkku

Pirjo Larkio, Kemi

Maire Launonen, Rovaniemi

Jyri Pietinen, Helsinki

Erkki Riihimaa, Jalasjärvi

Marjo-Riitta Rissanen , Mikkeli

Jaakko Siren,Tampere

Tarja Uusimäki, Lappajärvi

Mauri Vienola,Heinola