Viherkasvit ikkunoillani ovat talven pimeydessä voineet huonosti ja useat hiipuneet kokonaan pois. Joulun alla ostamaani jouluruusua YRITIN hoitaa ohjeiden mukaisesti, mutta kuolo korjasi senkin. Tunnustaudun viherriippuvaiseksi. JOTENKIN NUUPAHDAN ELLEI LÄHEISYYDESSANI OLE JOTAIN SELKEÄSTI KASVAVAA, . Onneksi tiedostan puutteen ja aina keksin jotani vaikka ensi avuksi. Tällä kertaa painelin multapurkkiin herneitä ja auringonkukan siemeniä Valoa on jo niin paljon,errä herneenvarret rehottavat jo vihreinä. Liikuttavan hentoja ne ovat ja tukiversot harottavat vähän aavemaisnia. Tiedän että niitä voisi syödäkin, mutta eihän niitä raski - äsken kasvuun lähteneitä eläviä olentoja, tupaani tulleita.

Tänään sitten ostin kolme viherkasvia ja kukintansa alussa olevan vaaleanpunaisen tulilatvan, josta odotan pitkäaikaista kukkijaa. Nyt kun aurinko on jo alkanut paistaa ikkunalleni, voin uskoa tulokkaiden viihtyvän. Päädyin tuttuihin viherkasveihin. Äitini ikkunalla oli varmaan aina juoru, useamman sorttisiakin. Muistan hopealehtisen, sellaisen olisi halunnut, mutta sitä ei ollut, joten tyydyin terhakkalehtiseen tavalliseen juoruun. Jotain muunteluhoitoa  tämä kyllä varmaan on saanut, kun on niin vahvan ja kiiltävänkorean näköinen. Nappisaniainen on ollut ikkunallani ennenkin, siihen olen tutustunut muutamia vuosia sitten ja rakastunut saman tien. Sillä on joku muukin nimi, mutta tämä sopii sille hyvin. Pienet pyöreät lehdykät napottavat pitkässä riivissä  lehtirangan kupeessa kuin napit ikään  Saniainen viihtyy varjossa ja tarvitsee lehdilleen kosteutta - siis suihkutusta silloin tällöin kun sademetsässä ei olla. Otin nämä kaksi, saniaisen ja muratin jo sitä silmälläpitäen, että vien ne ulos terasille sitten kun on kevät ja lämmintä - toivottavasti. Murattikin on vielä penikokoinen ja siinä on paljon uusia vaaleanvihreitä versoja. Kyllä kelpaa minun itsenikin ryhtyä nyt versomaan.