Olkapää kipeytyi niin, että oli paras pitää taukoa kirjoittamisessa. Minulla oli jo ikävä blogiani tai oikeastaan sitä tietoisuutta, että joku kenties lukee kuulumisiani. Tunsin olevani jotenkin upoksissa omaan kotiini. Oli pilvisiä päiviä ja loputonta uuden lumen tuloa.Näin lumista talvea en muista olleen aikoihin.Ei tullut kuuloonkaan lähteä yksin ulos nauttimaan talvisista iloista. Oli aurinkoisia päiviäkin ja silloin tuntui kaikkialta tulvivan hiihtolomalaisten riemua, esimerkiksi Lieksan ja Kolin välisellä jäätiellä. Olin yksin ja eristyksissä kipeän olkapääni kanssa. OSANI TUNTUI EPÄOIKEUDENMUKAISELTA.   Olin kyllä tyytyväinen siitä, että lapsenlapseni ovat nyt saaneet kyllälti nauttia kunnon talvesta,he osaavat ottaa siitä ilon irti.  Hiukan huvittaa ajatus, että kylläpä luonto heissä korjasi "virheen",joka isoemon kohtaloksi oli koitunut

Lopulta tuntui,että jotain vauhtia arkeen pitää saada.  Päätimme I.R:n kanssa lähteä kukkaostoksille Joensuun kaupunkiin.Pariin vuoteen en  ole käynyt juuri Lieksan ulkopuolella, paitsi viime keväänä Karjalohjalla - junalla, mikä olikin aikamoinen seikkailu. Päätös yli 75 kilometrin vammaispalvelumatkasta oli voimassa meillä molemmilla ja avustajat valmiita sopeuttamaan työtuntinsa toiveemme mukaisesti. Keli torsrtaina sattui olemaan pilvinen ja erinomaisen loskainen, joka vahän madalsi tunnelmaa, mutta varsinainen pahan mielen paukku oli kuljettajan selvitys, että  1.1 2017 sosiaali- ja terveyspalvelujen Siun soteen siirtymisen jälleen oli takseille tullut uutta ohjeistusta vpl -matkojen suhteen. En jaksa tässä  selvittää koko revohkaa, mutta huippu on se,että taksille korvataan odotusaikaa vain 45 minuuttia ja siirtyminen kaupungilla paikasta toiseen merkitsee aina uutta matkaa, omavastuuosuuksineen. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että matkat lähikuntiin typistyisivät omaan mahdottomuuteensa - sekö lienee perimmäinen tarkoituskin.No kuskimme päätti omaksi häviökseen antaa  meille mahdollisuuden käydä ihanassa Kukkatalossa ja tavaratalo Iso Myyssä, joissa molemmissa olisi pitänyt saada viipyä kunnolla kun kerran kaupunkiin oli tultu. Eniten tässä sieppasi se , että säädökset oli tehty meitä asianosaisia kuulematta. Tänä päivänä EI voi tehdä näin. Tosin tällaista tehdään tänä päivänä muillekin ihmisryhmille ja vielä vakavammissa asioissa. Mutta aina voi  kuitenkin ottaa asian viranomaisten kanssa esille ja katsoa mitä on tehtävissä "asiakasnäkökulman" esiintuomisessa. Onneksi jouduin suostumaan sinne Siun soten neuvottelukuntaan. Sitä kautta saattaisi olla enemmän vaikutusmahdollisuutta.

Havaitsin, että minulta on viime vuosina rapistunut kyky selviytyä suurissa kauppaliikkeessä. Kukkatalon runsas tarjonta mykisti minut. Kallis aika uhkasi hukkaantua kiertelyyn ja katseluun, jotain vihreää sain sentään ostettuakin ja hempeänpunaisen Sant Paulian. Ostoskeskus Iso Myyssä häikäistyin erityisesti kirjakaupassa ja kangaskaupassa. En ole immuuni tavaroiden vetovoimalle, vakka yksinkertaista elämää luulen pitävänikin arvossa.Ymmärrän millaista Liisalla oli Ihmemaassa.