Turun Sanomat 3.6.1989 ei katsonut aiheelliseksi mainita kuvatekstissä  muitten palkittujen kuin voittajan nimen ja hänetkin oli muutettu Almaksi. Silmälasipäinen vasemmalla on Aino Malkamo.3.sija, vieressä minä kukkamekossani, taenpana Arvo Vatanen ja edessä Vallma Jaakola. Miehet vasemmalla Invalidiliiton henkolöstöä..

Minun on aika järjestellä vuosien varrella kertyneitä papereita, kuten kirjeitä ja kortteja, joita minulla on valtaiset kokoelmat. Löysin kirjeesi, Valma, päivätty Oulussa 1980-luvun lopulla. Epäilen, että minulta on jäänyt vastaamatta kirjeeseesi, elin silloin tiiviisti perheeni keskellä ja tekemistä riitti. Nyt et ole enää kirjeeni ulottuvilla, mutta kirjoitan kuitenkin, muistosi vuoksi Sinulle tällaisen julkisen kijeen. Meillä on kappale yhteistä menneisyyttä ja  "kohtalon yhteyttä"laajemminkin. Olimme kilpasisaria Invalidiliiton PERINNEKERUU- kilpailussa, josta Sinä voitit 1. sijan ja minä Arvo Vatasen kanssa jaetun 2. sijan. Palkintojen julkistaminen oli Turussa kesällä 1989. Jollain ihmeen tavalla pääsin täältä. Lieksasta osallisumaan siihen ja tapasin Sinut siellä sen ainoan kerran. Ilmeisesti vaiihdoimme osoitteita ja  muutamia kirjeitä. Arvo Vatanen poimi siltä tieltä meidät molemmat kirjeenvaihto tovereikseen. En  tiedä miten pitkään teidän kirjeyhteys kesti. meillä  se jatkui muutamia taukoja lukuun ottamatta ,Arvon kuolemaan asti, joka tapahtiui pari vuotta sitten. Arvo kirjoitteli uutterasti ja kehoitteli minuakin kirjoittamaan. Meillä kaikilla oli takana elämää, josta kirjoitustarpeemme sai kimmoketta.

Meille palkituille oli suuri tapaus saada tunnustusta elämänkokemuksillemme, joissa yheisenä perustana  olt vuosikausien viettäminen laitosymäristöässä. Oli kysynyt rohkeutta lähteä kertomaan asioita, jotka seurasivat elämässä jonkinlaisen menetyksen,jopa häpeän tunteina  Invalidiliitto ei ole julkistanut Perinnekeruun satoa. Tiettävästi ne ovat kuitenkin säilössä Suomalaisen Kirjjallisuuden Seurassa. Olen vähän ihmetellyt vallinnutta hiljaisuutta vammaisperinteen suhteen.Herää kysymys tuovatko terstit päivänvaloon liian rankkaa totuutta suomalaisen yhteiskunnan tasosta hoitaa heikoimpiaan. Omalta kohdaltani olen päässyt jonkinlaiseen sovintoon yhteiskuntani kanssa ymmärtämällä, että silloinen kehittyvä Suomi ei kyennyt parempaan.

Sinä Valma olit minua kymmenisen vuotta vanhempi, joten ennätit liian myöhään mukaan kehitykseen joka tuli parantamaan ainakin ulkoisia olosuhteitamme Vammaispalvekulain myötä. Minusta tuntui hyvältä kun kirjeessäsi kerroit miten nautit omasta huoneesta ja sen mukana tulleesta yksityisyydestä. Kun on nuoruudessaan joutunut asumaan kunnalliskodissa jopa kahdeksan hengen huoneessa, osaa totisesti antaa arvoa vaatimattomallekin omalle tilalle. Kerrot kirjassasi POTILAAN RAPORTTI näistä, nykypäivästä katsoen pöyristyttävistä olosuhteista,kotikuntasi   kunnalliskodissa, johon jouduit siirtymään vielä pahemmista kotiolosuhteista. Etenevä lihassairaus ja silloisen yhteiskunan avuttomuus hoitaa tilannettasi, määräsi elämäsi ehdot. Kuitenkaan elämäsi ei ollut pelkkää surkeutta Osasit ajatella luovasti ja muuttaa kokemasi kirjallisten kykyjesi työskentelykohteeksi. Säillytit myötämielen kanssaihmisiäsi kohtaan. Kelan kirjoituskilpailun voittaneessa novellissa Paketti kerrot tunnelmistasi kirjasi ilmestymisen jälkeen. Sinua kauhistutti julkistaa kunnalliskodissa, että olet kirjoittanut kirjan, halusit piilottaa kustantajalta tulleen kirjapaketin niin ettei kukaan ikimaailmassa löytäisi sitä - mikä häpeä, kun sivusta kuulit miten asukastoveri höläytti: "Valma on kirjoittanut kirjan ,sitä ei vaan saa sanoa sille." Novellissa on kutkuttavaa huunoria ja pakintosija oli ansaittu.

Vuosikausien ajan pohdit uskonnollisia kysymyksiä ja siinäkin koen sisaruutta kanssasi.Samoin pohdimmre niitä Arvo Vatasen kassa. Kirjeestäsi ilmenee, että päädyit yhteisiin näkemyksiin Jehovan todistajien kanssa, en tiedä kuinka sisällä olit heidän näkemyksissään, mutta joka tapauksessa odotit maanpällistä uutta Jumalan hallitsemaa valtakuntaa, jossa kärsimystä ei enää tunneta. Ehkä nämä ajatuksesi osaltaan vaikutti siihen, että kirjeenvaihtomme minun puoleltani tyrehtyi - olin niin kirkollinen siinä vaiheessa. 

Luin vasta myt 1973 ilmestyneen kirjasi. Tajusin kuina huikesasti maailma on muuttunut Sinun nuoruutesi päivistä ja yhä on muuttumisen sijaa. Kiitos,että kestit.