20180428_142909.jpg

VIIKKO SITTEN lauantaina 28.4. avasimme puutarha-aiheisen valokuvanäyttelymme Lieksan pääkirjastossa. Moninaiset-ryhmäksi ristimämme naisryhmä koostuu Irmasta, Kirsistä, minusta ja tammikuussa toiseen todellisuuteen siirtyneestä Ritvasta. Ystävämme Ritvan kuvat olivat myös mukana . Saimme viettää samalla hänen muistonäyttelyään, mikä antoi näyttelyllemme syvyysnäkökulmmaa, jota emme vuelä viime syyskaudella osanneet odottaa.  Esillä oli noin 40 kuvaa, kahden sateisen kesän tuotosta. Kylmyys ja markyys ei näkynyt kuvista . Kuvaaja Marianne Mikkonen kutsuttiin paikalle, kun sää antoi myöten ja Ritva omalla pihallaan kuvasi avustajansa Raisa Åken kanssa. Kirjaston tila varattiin jo syksyllä. Talven harmaina päivinä tahtoi välillä usko uupua, pysymmekö niin kunnossa,että saamme näyttelyn toteutettua. Toisaalta ajatus taiteellisesta esilletulosta piti elämänvirettä ylläkin Meillä oli kannustimena myös ajatus näyttää teokksellamme ketä me oikeasti olemme, kun Soten vammaispalvelusovellukset tahtoivat mielestämme nähdä meidät tasapäisenä joukkona, joilla ei ole yksilöllisiä tarpeita eikä ominaisuuksia. Olen ollut suorastaan hirmustunut, kun Soten kujetuspalveluja ohjeistanut virkailija sanoo huolettomasti, että "kauppamatkojahan ne enimmäkseen ovat ", kun perään mahdollisuutta ilta-ja viikonloppukyyteihin. Huokasin todella jossain vaiheessa, että vain kulttuurin keinoilla saattaisi sanomamme mennä perille.

VASTAANOTTO  avajaistilaisuudellemme oli ilahduttava, noin 30 läsnäolijaa,  Yleisön palaute oli mannaa sieluillemme. Ystävämme Kriistiina Sotiriou - yllä olevassa kuvassa taustalla - antoi oman arvokkaan panoksensa viemällä meidät  musisoinnillaan sävelten puutarhoihin. Vanhat kouluaikojen kevätlaulut tarjoilttiin yhteislauluiksi ja Kristiinan musiikillisista varastoista löytyi monenlaista muutakin kevätmieltä kohottavaa."Tule aamuhun hymyilevään, tule tuoksuun syreenein..." Tätä lauloimme Ruskeasuon koululla 1950- luvulla ja se siirsi meidät silloiselta hiekkapihalta syreenintuoksuisiin unelmiin.

POIMIN  omista kirjallisuusvarastoistani kymmenen kukkiin liittyvää ajatelmaa kautta historian ja jätin ne kuviemme seuraksi. Mystikot ja runoilijat ovat rakastaneet kukkia ja myös jättäneet jälkeensä mietteitään niistä. Lassi Nummen ajatus sopii mielestäni Ritvan muistolle: "Miksi emme silloin, kun vielä olit keskellämme, sanoneet sinulle, että olit omenankukkien sisar?"

PS. Ylläolevan kuvan ottanut Inka Kivi - Stranius