HYVÄÄ UUTTA VUOTTA HELVINTERASSILTA ! Päätin avata sen pitkästä aikaa vuoden 2022 alun kunniaksi ja myös siksi , että minulla on ollut terassiani ikävä. Paksu lumikerros peittää terassin kaiteet ja kukkalaatikot ovat lunta tulvillaan. Katselen niitä ikkunan takaa. Lumi peittää lattiaa niin paksusti, että "ulkoilen" vain avonaisella ovella. Tämä on talvea. Kimppakyydillä pääsen ulkomaailmaan ja pyrimme talvellakin käymään avustajani Elisan kanssa lähikaupassa kerran viikossa, jos tiet on aurattu hyvin, tähän asti ovat olleet.

KUN PALASIN kirjalliselle terassilleni , havaitsin, erttä sinne syksyllä jättämäni unikkokuva oli poissa. Digimaailma ei nähnyt ajatustani, että jatkan sitten kuvan kanssa, kunhan siltä tuntuu. Kuva ei varmaan ole ainakaan minun taidoillani palautettavissa, joten tyydyn nyt kuvattomaan terassiin. Havaitsin myös, että lukijoita on ollut näihin päiviin asti. KIITOS uskollisuudesta! Annan vähän selvityksiä tauostani. Kirjoittaminen kysyy istumalihaksiani. Halusin kesällä aikaa kukkamaailmassani terassilla ja sekin kysyy samoja lihaksia. Kesä oli kuuma, liian kuuma ja sekin kysyi lihaksia ja toi voimattomuutyta, joka pani lepäilemään . Antoihan kesä myöskin paljon. Kohtalaisesti saimme kuumuudelta varjeltua kukat kukkimaan ja monet elämään koko elämänkaarensa, siemenestä syyspakkasin asti, Opin uutta niiden "elämäntavoista", suhtautumisersta valoon ja varjoon, kuivuuteen ja kosteuteen. Hauska oli nähdä miten taidokkaasti humala "kutoi" itsensä terassin seinälautoihin pysytelläkseen tuettuna.

SYKSY oli aikaa, joka meni kyllä yllättävän nopeasti ohi, mutta sisälsi paneutumista elämän tummempiin puoliin. Kun korona ja syyssatet, aikainen lumentulo sitoivat sisälle elin läpi nuoruusaikaani, joka oikeastaan oli vieläkin vahvempaa eristyksissä oloa kuin tämä korona-aika. Annoin itselleni luvan surra sitä osaa nuoruudestani, jonka olen totaalisesti menettänyt, mutta samalla alkoi hahmottua, että yhteiskunnan kehittyessä olen kuitenkin päässyt osalliseksi asioista, joista nuorena en olisi uskaltanut uneksiakaan. Täytin eilen taakse jääneenä vuonna 80 vuotta. Kuulun siis hyvinkin vanhusväestöön, vaikka ei oikein siltä tunnu. Tuntuupas kuitenkin, varsinkin, kun pitäisi aamulla nousta virkeänä uuteen päivään. Suurimmaksi huolekseni on jo pitkin syksyä koitunut nivelrikko oikeassa onkapäässäni, joka joutunee leikkauklsen kevätpuolella. Se on tehnyt päivistäni melko kivuliaita ja koska se on myös kirjoitusolkapääni, niin se vaikuttaa tuotteliaisuuteeni tällä alueella. Minun on ollut todella ikävä tätä omaa foorumiani. Toivon että jaksan pitää terassin ovea auki, ainakin silloin tällöin.

VALOA KOHTI mennään. Vuosi alkoi aurinkoisena. Tosin aurinko tähän aikaan tekee vain matalan kierroksen asuitalomme takana valaisten vain taiovasta ja kokikoivujeni latvoja.. Terassin kaiteet ovat esteenä suoralle kohtaamiselle ennen tammikuun loppua, mutta tänään aurinko lähetti  lautojen raostate hetken aikaa keittiön kaapin oveen merkin että täältä tullaan.