ON OLLUT tasaisen harmaa, sateeton viikko. Piti olla se odotettu lämmin ja aurinkoinen viikko, jota säätieteilijät iloisesti lupailivat, mutta vain yhtenä iltapäivänä aurinko paistoi ja silloin kyllä kirkkaalta taivaalta. Ruska  yrittää antaa väriä ja se saa aikaan sen, että jossain mielenpohjalla on kaipaus päästä ruskaretkelle, sellaiseen  riemun runsaaseen väri,iloon, jossa hetkeksi voisi unohtaa painostavat sote-mietteet ja liian kahlitsevat seinät ymäriltään

OLI MUUTAMIA ennalta sovittuja tilaisuuksia ja ex tempore lähtemiset  muutenkin kohtalaisen vaivan takana, niin täällähän pysyin.Päätin sitten eilen osallistua "Hämärän kaupan iltaan" joka on jo perinteinen lieksalainen myöhäissyksyn tapahtuma. Kaupungin keskusta täyttyy ihmisistä ja myytävistä tuotteista ja eri alojen yrittäjien esilläolosta. Siis kaupallinen tapahtuma, johon tänävuonna oli saatu oheistapahtumaksi Jussi Makkosen ja Nazig  Azezianin konsertti Lounaskahvila´Hurtan Holvissa.- Ihastuttava konsertti, sanoivat mukana olleet ja yleisöä niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet sisälle. Hyvä siis etten ollut pyrkimässäkään. En moneen vuoteen ole halunnut tähän suurtapahtumaan mennä juuri ylenpalttisen väenpaljouden tähden. Siellä, jos missä tuntee itsensä "erilaiseksi" ja - yksinäiseksi. Olen kuitenkin katsonut tarpeelliseksi karaista itseäni menemällä silloin tällöin tietoisesti kestämään väkijoukkoja, etten alkaisi kokonaan karttamaan niitä, epämukavuudesta huolimatta. Oikeastaan minua houkutteli lähtemään sinne ajatus värikkäästä kukkakimpusta, joita siellä saattaisi olla myytävänä,syksyn viimeiset. Ei ollut enää kukkia,vaan jotain ostaaksenii ostin puolen kilon purkin suolasieniä ja juuri paistettuja muikkuja päivälliseksi.

TULIN SITTEN herkkuostoksineni kotiin ja nautin takki päälä annoksen voita tihkuvia viekä kuumia muikkuja. Piilevä hedonisti minussa koki suurta tyydytystä.. Kun sää oli suotuisa ja olin huomannut viihtyväni hämärtyvässä illassa lähdin vielä jatkoille Varakoti Varpuseen, jonka mainos oli  ollut torstain Lieksan Lehdessä. Varpunen sijaitsee lähes naapurissani. Sinne mennessä on ylitettävä rautatiekiskot, jotka aina vähän pelottavat - mitä jos pyörätuolin pyörä takertuu kiskoihin?.. Hämärässä radan ylittäminen oli himpun verran tavallistakin huolestuttavampaa, mutta annoin mennä vauhdilla. Varpunen on viehättävä paikka. Oranssinvärisellä puutalolla on pitkä historia muinaisesta kulkutautisairaalasta lasten päiväkodiksi ja nyt pari vuotta sitten vanhusten päiväkodiksi, jossa erikoistutaan muistisairaiden päivähoivaan. Olein uein kulkenut  siitä ohi ja ajatellut käyväni joskus tutustumassa siihen. Nyt tuli sopiva tilaisuus, kun oli avointen ovien ilta.

Varpusen rakennus ja piha- alue on jäänyt liikuttavasti kerrostalojen ympäröimäksi, kaistale maalaispihaa vanhoine puineen ja kukkaistutuksineen, marjapensaineenkin. Erikseen pitää vielä mainita runsasmarjaiset pihapihlajat. Syvänpunaiset marjat hohtivat hämärässä. Minut ohjattiin tunnelmalliselle kynttiläpolulle, joka ulkoilua varten  kulki ympäri pihaa. Kesäisin pihassa pidetään muutamia lampaita ja kanojakin. Huomaavainen opiskelija selosti hoidon periaatteita, jotka tuntuivat ninusta hyvinkin omaan ihmisnäkemykseeni soveltuvilta. Muistisairaalla on mahdollisuus osallistua yhteisiin askareisiin kykyjensä mukaan. Kenellä tahansa on mahdollisuus käydä syömässä talon pirtissä yhdessä kulloistenkin asukkaiden kanssa, jos varat sallivat. Pitkäaikaisesti siellä ei asu kukaan. Sain mukaani talon päiväohjelman ja hinnaston. Kukaties käyn syksyn mittaan siellä vaihtelun vuoksi joskus syömässä

NIIN KULUI perjantai-iltani hämärissä puuhissa ja kotiin tullessani oli jo melkein pimeääkin.Tajusin kotiovella miten harvoin olen edes hämärän aikaan liikkeellä kotini ulkopuolella. Oikeastaan vain jos käyn taksilla jossain tilaisuudessa. Tajusin myös miten etuoikeutettu olen, moneen. kanssavammaiseen nähden, että pystyn vielä lähtemään itsenäisesti seikkailemaan myös iltaisin. Ja siksikin. että asun turvallisessa pikkukaupungissa Lieksassa. Saada kokea sekin pieni arkinen ihanuus, mitä on tulla pimenevästä ja viilenevästä illasta oman kodin lämpöön.


.