30.5. Kevätkaihonkukka tämän hetken kaunein kukkia. 

30.5. Kaarisilta joka on juuri saanut purkutuomion, koska on jo iäkäs. Sijaitsee ulkoilupolkuni varrella ja on väylä asuinalueestani Iljanniemestä Lieksajoen yli kaupunkiin. 

TAISIN kirjoittaa edellisessä blogissani, että pidän hitaasti edistyvästä keväästä. Ei, en tarkoittanut NÄIN HITAASTA millaiseksi se tänä vuona heittäytyi.  Terveisiä vain kylmänkostealta terassiltani, jossa äsken kävin tutkailemassa miten siellä kaikki kasvattini voivat. Yöllinen sade teki kyllä hyvää orvokin taimille, ne nostavat kostean pirtsakoina päätään, mutta kasvu ei vain lähde liikkeelle, kun puuttuu se kaivattu lämpö. Outo kevät, aurinkokaan ei tunnu olevan enää voimissaan - saattaa paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta kuitenkin on kylmää. Ne poihjoisen hyiset ilmavirtaukset saavat voiton. 

MINÄ olen sillä tavoin etuoikeutetussa asemassa, että voin ottaa aurinkoisista päivistä ja hetkistä ilon irti aina kun niitä on  ja onhan niitä ollut tänäkin keväänä. Minulla on vielä jonkinverran jäljelllä maalaissyntyperästäni johutuvaa kykyä tutkailla ilmoja ja sen mukaan järjestellä puutarhatöitäni Erityisen silmälläpitämisen kohteenani näinä päivinä on ollut monivuotisten kukkien penkki josta ilahduttavasti on noussut onnellisesti talvehtinutta kukkakansaa. Siltä kannalta edesmennyt talvi on ollut hyvä. Totesin että vielä tänä kesänä pystyn pitämään hallinnassani luonnon omaa valintaa kuka saa vallata elintilaa kukilta. Voimakkaat pyrkivät voittamaan ja heikot väistymään tässäkin kivillä reinustetussa pikku valtakunnassa..Tarvitsi vain poistaa "RIKKARUOHOT", kuohkeuttaa maata, antaa lannoituskastelu ja lisätä uutta  multaa. Tämän kaiken teimme eilen avustajani Mariannen kanssa, kun oli sateeton päivä. Näin sieluni silmillä miten kasvit nauttivat, kun sade sitten viimeistelee työmme ja kuljettaa - ihanan kanankakka- nekrarin niille ravinnoksi.  Haluan vielä kohdistaa myötätunnon ajatuksen rikkaruohoille, jotka edellä panin lainausmerkkeihin. Ne taitavat olla kasvimaailman vähäosaisia, alinta kastia, joilla kuitenkin on oma ulkoinen olemuksensa kasvimaailmassa, usein kauniskin. Kasvavat vaatimattomissa olesuhteissa, mutta totta kyllä, pykivät  saamaan osuutensa myös paremmissa piireissä. Minä poistatin ohdakkeen kukkapenkistäni kun sen sijaan katselen mielelläni kukkivaa ohdaketta syrjemmällä pihapiirissäni. Syvemmin ajatellen kasvimaailmassa  on paljolti samaa eloonjäämistaistelua ja arvohierarkiaa kuin ihmismaailmassakin. Minun käytettävissani olevassa maapalassa tulee tänä kesänäkin olemaan sekotelma luonnonkukkia ja ns. puutarhakukkia.. Siitä ei enää pysty ottamaan selvää tavallinen ruohonleikkaaja, niinpä päätin, että selviydymme siitä kokonaan itse. Siistin pihan kannattajalle pihani on kauhistus, mutta edustakoon pihani omalta pieneltä osaltaan MONIARVOISUUTTA tässä maailmassa.

ENSI YÖ SIIRTÄÄ MEIDÄT TOUKOKUULTA KESÄKUULLE. Sitä ihänaa toukokuuta jota pitkän talven aikana odotimme ei tullutkaan, tai tuli vain puolitiehen. Minusta tuntuu, että olemme yhteisöllisen surun vallassa ainakin täällä Pohjois-Karjalassa.Usein tähän aikaan tuomet kukkivat tai jo lopettelevatkin kukintaansa, nyt vasta juuri ovat avanneet kukkanuppunsa näkyville. Krassin ja kehäkukan taimet pysyvät vielä visusti mullan alla, mutta uskotaan pois, että kesäkuu niille vielä kasvuinnon herättää.