Olipa kerran kunnon lumipeite kansallismaisemassa.

"AURINKOISTA viikkoa  ja reipasta mieltä," toivotti  radiotuttavani Risto Nordell hetki sitten päättyneessä Riston valinta-ohjelmassa. jota mielelläni sunnuntaisin kuuntelen. Pidän Nordellin tavasta ravita kuulijoitaan ikiaikojen hengellisellä musiikilla ja tarjota samalla musiikkimaailman muutakin tietoutta. Ilman Riston valintaa  jäisin paitsi tuosta kulttuurin alueesta, josta tiedän monien ammentavan  sisältöä elämäänsä. En osaisi hakeutumalla hakeutua tällaisen musiikin piiriin, kun musiikki ei valitettavasti ole läheisintä taidealuettani. Jotain vastaanottavuutta minussa ilmeisesti kuitenkin piilee, koska jaksan kuunnella sujuvasti ja hyvillä mielin. Ärsyynnyn ja suljen helposti radion milloin tarjolla on riehakasta pimputtelua. Tällaisina hiljaisina viikonloppuina radion ja television tarjonta on , joskus tarpeellinenkin, yhdysside ulkomaailmaan. Hengelliseen "viitekehykseeni"pidän yhteyttä radion tai television jumalanpalveluksillaja Horisontti ajankohtaisohjelmalla. Niistä jää aina jatkomietiskeltävää. Tämänpäiväisessä Horisontissa oli aiheena henkisyyden harjoittamisen monet muodot. Minusta on tuntunut että ihmiset hakevat nykyisin henkiseen ja hengelliseen tilanteeseensa uusia muotoja ja kirjo tuntuu olevan todella monimuotoinen. Itse koin pitkään olevani kotonani Taize-liikkeen ilmapiirissä , mutta olen nyttemmin etääntynyt siitä, kun ympärillä ei ole samanhenkistä yhteisöä. Tuollainen lämminhenkinen Riston valinnan tarjoilu sykähdyttää kotoisasti,vaikka vain radion kautta.

HELMIKUU on jo hyvää vauhtia kuljettamassa kevättä kohti.  Päiviin on lisääntynyt valoisaa aikaa ja aurinkoakin on jo nähty. Itseasiassa se on jo näyttätynyt terassin kaiteen yläpuolella mitä pidän jo kevään ensi merkkinä. Muutamä kokonaan aurinkoinen päivä on jo ilahduttanut suuresti.  Elän tietyssä mielessä"säitten armoilla", vaikka hyvinkin tiiviisti sisätiloissa. Juuri siksi on erityisstä merkitystä sillä minkälainen sää ikkunan ulkopuolella on. Viimepäivinä on ollut sitä  "oikeata"talvisäätä, eli pakkasta ja paljon uutta lunta. Terassin pyöreällä pöyhällä on jopa 40 sentin lumikerros, pehmeä lumikakku. Nyt iltapäivän ja tulevan yön aikana lämpötilan pitäisi kohota taas nollan yläpuolelle jäädä sinne lähes koko ensi viikoksi. Loskaa tulee, mutta en sure vaikka lumet sulaisivatkin. Hurmaavaa olisi päästä taas itsenäisesti liikkumaan teillä. Tänään kaupungilla olisi ollut mielenkiintoinen YHTEISYMMÄRRYKSEN PÄIVÄ, mutta jätin sen väliin,  kun huomenna on kaksikin eri tapahtumaa, jossa minun on tarpeellista olla mukana. Pitää näetsen säästää istumalihaksia ja on ulko-oven takana noita lumiesteitäkin.

KUKKAIKKUNANIKIN on jo heräämässä. Päätin kokeilla jaksaisiko syyspakkaselta säästynyt verenpisarani elää talven yli. Leikkasin sitä reippaasti jättäen vain alimmat vihreät versot ruukkuun. Siinä ne nököttivät vetoisella ikkunalaudalla kuin horroksissa koko pimeän kauden. Mutta tammikuun lopussa, kun valo alkoi lisääntyä ilnestyi lehtien hankaan uusien olsien alkuja. Niiden kehittymistä nyt seuraan päivä päivältä ja ihmettelen valon elähdyttävää voimaa. Muutaman viikon kuluttua leikkaan siitä jo uusia oksia vesiastiaan juurtumaan ja alan unelmoimaan monesta uudesta ruukullisesta verenpisaroita.