Kuvaaja Jaakko Ahvenainen.

Keväisellä metsäretkellä Mikko vauva sai lämmikettä aikuisen villapuserosta.

 Kynttilänpäivän aattona päivälleen 42 vuotta sitten synnytin Mikko-Tapio- nimen saaneen esikoisemme Kuopion Yliopistollisessa Keskussairaalassa. Ennenaikaisen synnytyksen vaara oli olemassa ja jouduin olemaan muutamia viikkoja sairaalassa. Siitä ajasta on jäänyt enimmäkseen hyviä muistoja. Hoitohenkilökunta lienee pohtinut mitenkähän tulevan lapsen hoitaminen minulta sujuu, mutta epäilyjä ei esitetty ainakaan ääneen. Ennen sairaalasta lähtöä eräs hoitaja ehdotti lapaa, jolla nostaisin vauvaa, mutta se ei käytännössä toiminut. Löysin omat tapani hoitaa  vauvaani, joka oli tullut mukaan elämäni seikkailuun

Kotona Rautavaaralla odotti isä-Jaakon tekemä hoitopöytä ja minun äitiysavustuspakkaus-laatikosta muotoilema "vauvankoppa". Keksin tehdä laatikon toisen reuhan avattavaksi hoitamista helpottamaan.Lapsen syntymä on aina myös kutsu luovuuteen, ja erityisesti se oli sitä minulle. Tosin Rautavaaran silloinen neuvolatäti auttoi luonteikkaasti monissa käytännön asioissa ja saimme myös nuoren hoitoapulaisen avuksi

Se, että pieni poika todella lahti kasvamaan meidän hoidossamme, oli minulle joka-aamuinen ihme ja ilo. Sitä voisi ihmetellä vielä tänä päivänäkin. Ajatellessani  nyt mummopäivinäni elämääni taaksepäin, olen todennut että Mikon syntymästä lähtien minun eiole tarvinnut ainakaan pariin kymmeneen vuoteen miettiä mitä varten täällä elän. Se asia varmistui vielä lisää toisen pojan, Tuomon syntyessä. Äidin tehtävä on olla äiti. Niin yksinkertaista se on.