Klovni, Karoliina Turkka hauskuutti Pekkaa ja yleisöä tilaisuuden aluksi. 

 

 

 KUN olen aatemaailmaltani kallellani vihreisiin arvoihin, päätin kerrankin mennä kuulemaan  ja näkemään presidenttiehdokas Pekka Haavistoa silmästä silmään. Yksipuolinen  televisio-tuttavuuteni häneen on peräisin aina sieltä Vihreän liikkeen perustamisesta asti. Lieksalaisittain Haaviston kuulemistilaisuus oli järjestetty Somaliperhe-yhdistyksen omistamaan Metka- nimiseen taloon, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä kotoani. Periaatteessa olisimme avustajani Mariannen kanssa päässeet sinne ilman autokyytiäkin, mutta tiesin, että talon sisäänkäynnillä olisi vastassa portaat. En ollut järjestäjille hiiskahtanut tästä epäkohdasta, lähtöajatuskin oli syntynyt vasta edellisenä päivänä. Siispä oli käytävä miettimään miten matka järjestyisi, kun nyt kerran olin saanut aikaiseksi vakaan päätöksen toteuttaa aikeeni.  Olimme sopineet Mariannen kanssa, että osa ajasta sisältyisi hänen työaikaansa ja loppu aika jäisi hänen vapaa-ajalleen, koska hän itsekin oli kiinnostunut tilaisuudesta. Tällaisia sopimuksia voi tehdä, kun on joustava suhde työntekijän kanssa.

MATKA, jonka järjestäminen kävelevälle ihmiselle ei tuottaisi suurtakaan päänvaivaa, osoittautui taas aika kimurantiksi. Muistin, että minulla on varastossani kaupungilta vammaispalvelulain nojalla saamani irrallinen, kevyt ja kahtia taitettava luiska, joka toimii matalahkoissa portaissa. Olen sitä joskus kuljettanut mukanani kimppakyyti- autossa, jonne se kodtuullisen pienin vaivoin mahtuu. Siis kysymään kimppakyydin Minnalta onko hänen päiväjärjestyksessään vielä tilaa kipata meidät Metka-talolle ja menomatka järjestyikin näin. Säännönmukaisesti matka olisi pitänyt tilata edellisenä päivänä. Paluumatka tuntui ongelmallisemmalta, koska se jäisi kimppakyydin toiminta-ajan ulkopuolelle. Olisiko Matkojenyhdistämiskeskuksella saatavissa autoa, johon mahtuisin luiskani kanssa? Katsoin parhaakksi varmistaa puhelimella onko MYK:n tutulla sopimus-autoilijalla mahdollisuutta antaa minulle paluukyytiä. Sain tietää, ettei edelliseltä kyydilttä pääsisi ajoissa. Melkein jo luovutin, koska Lieksassa näitä hissillisiä sopimusautoilijoita,  on vain yksi, toisella olen joskus kulkenut, mutta siinä on vain takaluiska enkä uskonut luiskani mahtuvan sen kyytiin. Sisuunnuin kuitenkin soittamaan vielä MYK:n ja sieltä luvattiin etsiä sopivaa autoa. Hetken kuluttua soitettiin vielä varmistus, että auto on tulossa sovittuun aikaan. Lähdimme sitten,vähän epävarmoin mielin matkaan. Jos luiskani ei toimisikaan, joutuisin palaamaan kotiin, sähköpyörätuolin kanssa nostmista pidän aika riskialttiina tehtävänä, mieluummin peräydyn.

LUISKA toimi täpärästi. Pituus riitti juuri ja juuri, kun ylhäällä ja alhaalla oli paikallaanpitelijöitä ja nousu luiskaa ylös näytti pelottavan jyrkältä. Marianne kävi sisällä vihjaamassa, että miehiä tarvitaan avuksi. Yllätystehtävä  tummalle miesväelle, mutta ylös pääsin turvallisen tuntuisesti. Onneksi talossa ei ollut hankalia kynnyksiä, mitä asiaa myös olin jännittänyt. On erinomaisen vaivaannuttavaa takerrella kynnyksissä, varsinkin, jos niitä on useita. Vastaanotto oli kovasti ystävällistä. Neuvottiin tarjoilupöydän ääreen, jossa sorttia oli monenlaista, suomalaisia ja afrikkalaisia leivonnaisia kahvin ja teen lisäksi. Oli jännittävää ykskaks silmäillä ympäristöä, joka on niin epäsuomalainen. Värit, huonekalut, koriste-esineet, tekstiilit ja tietenkin ihmisten ihonväri. Olen löysästi seurannut asioita, jotka liittyvät lieksalaisiin maahanmuuttajiin ja tavannutkin heitä, mutta ensi kertaa tapasin heitä nyt heidän omassa talossaan, joka on täällä edesauttamassa heidän kotoutumistaan. Tällä hetkellä vaikutta siltä, että alkuaikojen mekkala on hiljennyt ja tänne jääneet ovat melko tyytyväisiä.Oma yhdistystoiminta on virinnyt ja työpaikkojakin on kehitelty. Tämä tilaisuus kuuluii samalla huolella valmisteltuun avoimien ovien päivään, joten ihonvärit sekoittuivat normaalitilanteita enemmän. Avauspuheen pitäjä, jonka nimeä en muista, piti esityksensä selvällä suomenkielellä.

PEKKA HAAVISTON työpäivä puhekiertueella oli ollut pitkä jo ennen Lieksaa ja jatkui vielä illaksi Joensuuhun. Jäin ihmettelemään sitä energian määrää, mikä miehessä piilee. Täytyy olla todella antautunut asialleen,että jaksaa. Meitä tällä puhuttivat rautatievekoston pysyminen maakunassa, nuorison syrjäytyminen, perustulo, Haaviston mielipide Suomen Nato-jäsenyydestä ja muuta sellaista. Krista Mikkonenkin oli muuten Haaviston kanssa samalla kiertueella, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja juohautin heille, että meneillään oleva Siun sote vesittää mielestäni Vammaispalvelulakia ja YK: n vammaissopimusta. He tuntuivat olevan tietoisia tilanteesta. Haavisto mainitsi, että Kalle Könkkölä ja Tyomas Tuure "ovat pitäneet minua löysässä hirressä ainakin esteettömyys asioiden vuoksi." Tämän hän sanoi hyväntahtoisesti myhastellen.

KAIKENKAIKKIAAN oli virkistävää pitkän ja harmaahkonkin sisälläolon jälkeen käväistä "suuren maailman tuntumassa", joka ei ollutkaan kaukana omalta kotioveltani. Nähdä Metka-talo sisältä ja saada tuntuma mitä sen piirissä tapahtuu, oli sekin elämys. En raatsinut huomauttaa puuttuvasta luiskasta, mutta ehkä siihen tulee vielä tilaisuus. Onhan se tarkoitettu myös julkiseksi tilaksi. Kävii niin, että minun luiskani sai palvella myös toista rouvaa, joka oli pyörätuolin kanssa tulossa samaan paikkaan. Saattaisi toivoa, että talon haltijat saivat vihjeen luiskan hankkimisesta! Sovitusta paluukyydistä ei sopinut myö nyöhastyä, sillä Siun sote ei maksa taksille odotteluajoista kuin 45 minuuttia ja sekin olisi pitänyt edeltä, kyytiä tilattaessa sopia. Tilaisuus oli alkanut vähän myöhässä, joten se jatkuikin yli ilmoitetun ajan, joten harmiksemme jouduimme lähtemään kesken pois. Hämmästykseni oli melkoinen, kun  meitä oli paluukydille pihalla odottamassa juuri se auto jota en karsonut sopivaksi meitä luiskan kanssa kuljettamaan. Eikä kujettaja sitten todellakaan voinut turvallisuuden vuoksi ottaa luiskaa meidän kanssa samaan kyytiin. Erinomaista asiakasystävällisyyttä osoittaen hän lupasi hakea luiskan erikseen ja ilmaiseksi ja viedä sen kotiovelleni. Poikkesimme matkan varrella vielä  lähikaupassa tekemässä perjantain ruokaostokset.

HUOMATAAN,että matkan ei tarvitse olla pitkäkään, kun siitä voi koitua pieni seikkailu. Tällä kertaa ohitan sen näin, mutta kyllähän tämä aikaa myöten väsyttää - ja tekee kotoa ulos lähtemisen entistä työläämmäksi.