Joulutipu.jpg

 

JOULUKORISTE  KARJALANKÄKI vierailee nyt Nuutin päivänä Helvin Terassilla, joka on ollut pitkällä tauolla. Olette kuitenkin jaksaneet käydä kurkkaamassa, kiitos siitä. Kirjoitustauko tuli siitä syystä, että istumista piti rajoittaa ja pitää vieläkin. Normaalielämä sujuu kutakuinkin,välillä tepäillen, mitta keskittyminen kirjoittamiseen kysyy liikaa istumalihaksia. Minulla on ollut meneillään sopeutuminen elämänmuutokseen, johon edellämainittu tilanne pakottaa. Henkeni ei pidä tästä suuntauksesta, mutta olenhan elänyt istuallani lähes 80 vuotta, joten täytyyhän se kropassa tuntua. Tuo muhkea merkkipäivä oli muuten viime sunnuntaina. Vietimme sitä perhepiirissä täällä kotonani.

USKOMATTOMALTA tuntuu miten nopeasti nämä vuosikymmenet ovat kuluneet. Onhan niissä kyllä ollut sisältöäkin. Olen eläny,t paitsi ensin suurperheen lapsena, myös  erilaisissa yhteisöissä kuten sisäoppilaitoksissa ja  eri aate -ja harrastuspiireissä, joten on mummolla muistelemista. Onneksi vuosien takaa on myös vielä elossa olevia henkilöitä,joihin on  yhteyksiä.  Kansanopistoaikainen huonetoverini Silja soitti eilen ja muistelimme asioita, joita kenenkään muun kansssa en voi enää muistella. Tämän ikäisenä joutuu kokemaan myös sen, että suuri osa ystävistä on jo poistunut toiseen todellisuuteen. On haikeaa,kun ei voikaan enää soittaa tutulle, jonka kanssa on tottunut puhumaan juuri yhteisen aihepiirin asioista.

VAHVASTI olen viimeaikoina kokenut miten aika ikäänkuin ajaa ohitseni. Sitä tunnustellen on pitänyt ikäänkuin pysähtyä olemaan puhumatta mitään. Tämä korona-aikakin on vaatinut pitäytymään paikalleen ja olemaan hiljaa. Itsekseni kyllä olen uhmannut tätä eristystä, että kyllähän tätä lajia on  elämässäni ennenkin ollut, muistetaan vaan nuoruusvuodet, jolloin jouduin olemaan talvikaudet sisällä - minua et ensimmäisenä nujerra. Enemmän minua on nujertanut henkinen ilmapiiri,johon maailma tuntuu vajonneen. Tällainenko valheellinen ja pahansuopa, vieras, meidän maailmamme onkin. Minule tuli joulun alla spontaani tarve luoda jotain kaunista, vaikka kuinka pientä. Muistin lapsuuteni  joulukoristeet ja niin syntyi Karjalankäki, monta käkeä, eri väreissä. Maailmantuskani helpottui. Lähetin käkiäni joulukortteina muillekin. Hyvää jouluohjelmaakin tuli radiosta ja televisiosta paljon. Paavi Fransiskuksen puhe jouluyön messussa oli vaikuttava. Sen olisi toivonut kohottavan meitä parempaan. Täällä omassa pienessä pesässäni osalistun ihmettelyyn, mitä maailmassamme tapahtuu?

Hyvää Uutta Vuotta!